Täällä Bunny bloggailee seikkailuistaan vaihtarina Japanin Kiotossa! Opiskelen Kyoto Sangyon yliopistossa Japanin kieltä ja kulttuuria syyskuusta 2010 helmikuuhun 2011. Toivottavasti innostut seuraamaan toilailujani täällä nousevan auringon maassa, koska niitä riittää!

みんあさん、ようこそ!

perjantai 11. maaliskuuta 2011

Loppusanat

Noniin, nyt olen Suomeen kotiutunut oikein kunnolla niin päätin pistää pillit pussiin tämän blogin kanssa.

Oon ollut nyt noin kuukauden kotona ja sinä aikana ollaan Antin kanssa saatu ihana 50-luvun kolmio Tampereen Kalevassa, oon ehtinyt hakea yliopistovaihtoa Tampereen Yliopistoon, oon valvonut koko yön kavereiden kanssa katsoen Oscareita, viettänyt serkkujen synttäreitä ja kohta siskon ja serkun tupareita (ne ei siis muuta yhteen :D), oon jäätynyt Suomen paukkupakkasissa ja inhonnut loskaa. Kämppä alkaa olla jo aika hyvässä kunnossa, enää puuttuu Tifa niin koko perhe on kasassa! Töitä oon ettinyt hullun lailla mutta aika surkeesti tärppää... Tai no... Ei tärppää ollenkaan. Vielä.

Japania on välillä kauhea ikävä mutta useimmiten tuntuu siltä, etten ole siellä ikinä edes käynyt. Tosi outo tunne! Heti ensimmäisestä päivästä lähtien on tuntunut siltä että kaikki oli vain unta. Mutta toisaalta, Antti sen hyvin ilmaisi, vaihtohan on kun elämänsä paussaamista vähäksi aikaa ja kun palaa takaisin "oikeeseen elämään" niin vaihto tuntuu lyhyeltä lomalta.

Tänään Japanista tuli huonoja uutisia. Maanjäristys ja siitä johtuva tsunami on riepotellut Japanin itärannikkoa pahasti. Tähän mennessä kaikki Kioton vaihtarit ovat turvassa, heistä kukaan ei ollut Tokiossa tai itärannikolla, suurin osa on oikeastaan Kiinassa tai Koreassa tällä hetkellä, joten toivotaan ettei tutuille ole mitenkään käynyt. Aika hurja juttu... Katsoin juuri kalenterista että Antin piti ensimmäisten suunnitelmien mukaan piti tulla Japaniin vasta viime perjantaina, joten ellei mun koulu olisi loppunut kuukautta aikaisemmin, oltaisiin oltu Tokiossa juuri nyt... Vetäähän se vähän hiljaiseksi tällanen luonnonkatastrofi. Onneksi Emillä oli meidän huoneessa sellanen Earthquake teddy, eli semi-iso pehmolelunalle, jonka sisältä löytyi säilykepurkki, vähän lääketarpeita niinkuin laastareita yms, pilli jota voi viheltää jos jää rojun sekaan ja pitää hälyyttää apua sekä pinkki kypärä. Sellaisia myytiin kaikkialla Japanissa! Joten toivottavasti monilla japanilaisilla oli sellanen!

Vaihdosta jäi kuitenkin paljon käteen ja vaikka se niin cheesyltä kuulostaakin, opin kauheasti ittestäni ja kasvoin ihmisenä! :D Japanin opiskelu jatkuu Suomessa, tällä hetkellä ihan kotioloissa, mutta jos/kun yliopistovaihto selviää, niin jatkan opintoja siellä. Japaniin aijon palata toivottavasti monia kertoja, suunnittelin jo kesäreissua, mutta ennenkun töitä löytyy niin ei näytä hyvältä. Koko perheen voimin oli ainakin ennen suunnitelmissa käydä ensi vuoden keväällä, toivottavasti onnistuu että pääsisin kirsikankukkia katteleen!

Blogia tulee ikävä, kirjottaminen on ollut tosi kivaa ja tajusin vihdoinkin mistä oikeasti tykkään! Eli toivon mukaan pääsen opiskelemaan journalstiikkaa tai muuta kirjoittelua vielä joskus!^^ Blogista on tullut paljon positiivista palautetta ja siitä oon tosi iloinen ja kiitollinen! Monet on myös kysynyt mahdollisen blogin jatkosta ja kyllä sellainen vielä varmaan joskus tulee, mutta ensin sille pitää keksiä hyvä aihe (saa pistää kommenteilla ideoita tulemaan :D) koska sellainen lifestyle-blogi siitä mitä syön aamiaiseksi ja miten hyvin nukuin yöllä ei oikein kiinnosta. Sisustusblogi olisi kiva, mutta siihen tarvisi jotain sisustettavaa kanssa! Noh, toivon mukaan saan jonkun kivan idean kohta!

Tähän päättyy nyt tämä matkablogini, kiitos kaikille jotka on jaksanut lukea! Bunny kiittää ja kuittaa!

1 kommentti:

  1. Hej "Bunny"... Jag har inte följt med din blogg från första början, men tänkte kolla vad du sade så här i slutet... Jag är imponerad av, att min sons kompis, kan uttrycka sina känslor och tankar så fint. Jag hoppas, att du lärt dig av livet i Japan, i Jyväskylä (?)och kommer att ha fina upplevelser i Tammerfors. Din mamma är säkert glad, när du inte längre är så långt ifrån! Kram, Sussi

    VastaaPoista