Bussi sattui kuitenkin tulemaan todella hyvään aikaan, ja löydettiin perille jo 9.15, eikä paikalla ollut siihen aikaan vielä hirveän paljon ihmisiä, meidän kolmen lisäksi yksi koululuokka ja ehkä kaksikymmentä muuta ihmistä. Paikka oli todellakin hypetyksen arvoinen! Ihan mahtavan näköinen rakennus! Pelkäsin vähän, että paikka on samantapainen turistirysä kun Hopeapaviljonki, sillä se oli kyllä ihan rahastusta tähän verrattuna!
Paviljongilta löytyi myös ensimmäiset onnen-amuletit joissa oli englanninkieliset selitykset saatavilla, joten niitä tuli ostettua jonkun verran! I'm a sucker for lucky charms! :D Sain myös kaksi uutta Suin leimaa, yksi Kultaisen Paviljongin leima ja yksi Paviljongin alueella olevasta pyhätöstä. Päästiin myös maistelemaan paikkallisia herkkuja, esim. kanelikeksejä ja bataattimochia!
Kinkaku-jin historiasta sen verran, että itse temppeli on oikeastaan jäljennös, joka rakennettiin vuonna 1955. Paviljonki oli siis shogunin kesämökkinä jonka jälkeen siitä tuli vuonna 1422 temppeli. Vuonna 1950 paikallinen pappi päätti polttaa paviljongin ja samalla tehdä itsemurhan, mutta epäonnistui ja selvisi hengissä (paviljonki paloi kuitenkin maan tasalle!). Sanotaan, ettei kultakerros ollut yhtä paksu aidossa temppelissä, mutta muuten tämä on täysi kopio siitä alkuperäisestä. Paikka on todellakin suosionsa väärti, ensimmäinen oikeasti uskomattoman hieno nähtävyys! Se onkin yksi koko Japanin tunnetuimmista nähtävyyksistä, joten sen takia paikalle kannattaa mennä heti yhdeksältä. Jo tuntia myöhemmin paikka oli täpötäynnä turisteja!
Kinkaku-ji
Kinkaku-jin teeseremonia
Kinkaku-jin alueella oleva pyhättö
Kinkaku-jiltä matka jatkui puolen tunnin kävelylenkin merkeissä kohti Ryoan-ji temppeliä. Ryoan-ji on tunnettu Zen-puutarhastaan, joka todellisuudessa on pari kiveä joiden ympärillä on lisää kiviä. Ei siinä mitään, se oli todella nätti paikka! Puutarhan on sanottu esittävän puun oksia tai tiikerinaarasta kantamassa poikasiaan joen yli, mutta mun mielestä molemmat ideat oli aika kaukaa haettuja :D Puutarhassa sanotaan olevan loputon määrä opetuksia joita voi ymmärtää vain pitkän zen-meditaation jälkeen. Tunnetuin zen-oppi on se, että puutarhassa on 15 isoa kivenlohkaretta, mutta ne on asetettu sillä tavalla, että mistä tahansa suunnasta katsoo puutarhaa, näkee aina vain 14 kiveä. Viidennentoista kiven voi nähdä ainoastaan sen jälkeen kun on saavuttanut täydellisen zen-valaistumisen.
Zen-puutarha ja turistilauma saavuttamassa valaistumista!
Temppeli oli kuitenkin tosi iso, joten kivipuutarha ei ollut ainoa hieno osa temppeliä! Mukaan lösi tiensä myös uusi leima suinchoohon!^^ Ai niin, tavattiin myös kiinalaisia turisteja jotka halusi ottaa meidän kanssa kuvia! Mies kysyi meiltä ihan tosissaan, että ollaanko me kilpailemassa Miss Universum-kisassa?! :D:D
Natalia ja Nancy
Japanin tunnetuin tofu-ravintola temppelin alueella
Seuraavaksi käveltiin taas noin 20 minuuttia seuraavalle suurelle temppelille, Ninna-jille. Paikka oli taas vaihteeksi todella hieno, mutta keskipäivän auringonpaahde meinasi pilata koko homman. Siis jeesus että oli kuuma!
Tarkoitus oli mennä vielä pariin muuhun temppeliin Ninna-jin jälkeen, mutta aurinko vei voiton ja loput temppelit jäi seuraavaan kertaan. Oltiin jo kahden maissa takaisin I-housella kun muut vasta heräilivät ja nyt alkaa sitten kauhea työrupeama, huomenna meillä on japanin sanakoe, tiistaina kielioppikoe, huomiselle sen lisäksi 4 sivua harjoituksia ja kaiken tämän lisäksi pitää oppia viisi ensimmäistä kanjia (eli niitä vaikeita kirjoitusmerkkejä!). Ja tuossa oli vain japaninläksyt! Tuohon päälle tulee vielä se 40 sivua lukemista ja pari pientä esseetä päälle... Ja tuossa on siis vieläkin vasta yhden päivän läksyt... Joten töitä riittää!
Ninna-jistä tulee kuvia vasta myöhemmin koska hups hups blogin kuvakiintiö on täynnä! -.- Voi kakkendaalis en tajunnut että tässä on joku kiintiö o.O Noh, täytyypä alkaa selvittelemään mistä saan lisää tilaa! -.-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti