Mahtiviikonloppu!

Tämä viikonloppu on ehdottomasti ollut paras viikonloppuni Japanissa! Perjantaina pääsin ensimmäistä kertaa kokeilemaan karaokea ja rakastuin täysin!! Karaoke Japanissa on mahtavaa! 15 eurolla saa kahdeksi tunniksi karaokehuoneen (noin 10 hengelle) ja niin paljon alkoholia kun vaan pystyy juomaan (ja koska mä en juo niin sain niin paljon jäätelöä kun vaan jaskoin syödä!!). Juomat tilattiin kaukosäätimen avulla joka ensin tuotti hieman ongelmia. Henrin oli tarkoitus tilata yksi olut ja yksi Gin and Tonic, lopputuloksena 11 olutta ja 11 gin and tonicia heti alkuun :D

Nobu oli hieman shokissa Eurooppalaisten juomamäärästä :D Tässä siis 11 G&T:tä

Olin samassa huoneessa Nancyn, ranskalaisen Romainin, saksalaisten Lukasin, Annen ja Henrin, korealaisen Sorimin, japanilaisen Nobun ja yhden tytön kanssa jonka nimeä en muista! Laulettiin Spaissareita, Green Dayta, Backstreet Boysia ja kaikkea muuta hauskaa! Illan lopuksi piti äänestää illan kolme parasta laulua ja kolme karmeinta ja jeee kaverit äänesti mun ja Nobun mahtidueton illan parhaaksi!! Ette halua tietää mitä laulettiin -.- Lauluista sen verran, että saksalaisia ja ranskalaisia bändejä ei löytynyt melkein yhtään, ei edes Rammsteinia, mutta suomalaisbändejä löytyi ainakin Nightwish, Negative, Lordi, The Rasmus, Sonata Arctica ja Korpiklaani :D

Tässä meijän huoneen äänestyslista :D

Illan parhaimmat biisit:

1.     Nobu ja minä vedettiin Queenin Bohemian Rhapsody ja vaikka kaikki sanoi että se on karaoke-itsemurha laulaa se, niin hähää näytettiimpä niille että sen pystyy laulamaan hyvin! :D Oli tosi hauska laulaa sitä kun Nobu on varmaan pahin AD/HD tapaus kenet oon ikinä nähnyt ja puolet biisistä se hyppi tasajalkaa penkillä! Mutta se jätkä osaa kyllä laulaa!!

Minä ja Nobu

2.     Sorim ja Lukas lauloi yhdessä Backstreet boysien I want it that way ja se oli aika suloista katsottavaa koska ne seurustelee, niin ne pääsi laulamaan ah-niin-romanttista duettoa yhdessä!

Se japanilaistyttö jonka nimeä en muista sekä Sorim ja Lukas

3.     Nobu ja se japanilaistyttö lauloi jonkun japanilaiset biisin ja kuulosti tosi hyvältä! Hassu juttu, se tyttö ei osannut ollenkaan laulaa englanniksi, mutta japaniksi hän oli tosi hyvä!!

Illan karmivimmat oli kyllä aivan mahtavia!! :D:D

1.     Romain ja Lukas yrittivät kuumeisesti laulaa System of a downin Chop sueyta TODELLA huonolla menestyksellä :D:D Biisi on sen verran nopea että 5-6 drinkin jälkeen pojat ei todellakaan pysynyt perässä ollenkaan :D

Romain eläytyy

2.     Saksalaiset rääkyivät yhdessä Tokio Hotelin Schrei! biisin :D:D:D Kukaan ei osannut sitä, mutta ne ajatteli että koska se on saksaksi niin kyllä ne pärjää! No biisi oli kyllä eniten sitä että piti huutaa täysiä Shrei tai nenenenenenenenenein!! :D

3.     Illan päätteeksi laulettiin kaikki yhdessä Vengaboysien Boom boom boom ja siinä vaiheessa iltaa ihmiset olivat siinä kunnossa, että kuulosti kyllä aika kiinnostavalta :D:D mutta oli se tosi hauskaa kuitenkin!

Multa jäi jopa jäätelöt syömättä kun innostuin niin laulamisesta! Tästä lähtien aletaan kavereiden kanssa käymään karaokessa paljon useammin!

Lauantai-aamuna lähdettiin Nancyn kanssa kymmenen aikaa kohti Osakaa. Yritettiin nukkua junassa mutta se ei ollut niin helppoa, joten kun kahdeltatoista päästiin Osakaan, suunnattiin ensimmäiseksi Starbucksiin kahville. Siellä selvitettiin Nancyn iPhonen avulla Osakan vegaaniravintoloiden sijainteja, jotta Nancy ehkä kerrankin saisi vegaaniruokaa. Löydettiin yksi todella hyvältä kuullostava ravintola, mutta kahden tunnin etsimisen jälkeen oli pakko antaa periksi kun talo jossa sen piti olla ei vain ollut siinä! 

Turisti

Matkalla löydettiin myös Osakan Hard Rock Café, joka oli keskellä ei mitään! Ihan ihme juttu!

Seinältä löytyi tuttuja naamoja!

Ja lisää tuttuja naamoja :D

Koska tässä vaiheessa alkoi olla jo nälkä, päätettiin syödä bentoboksit jotka olimme ottanut I-houselta mukaan (eli lounasboksit siis!). Japanissa on kaksi todella ärsyttävää asiaa kaupungilla liikkuessa. Yksi, roskiksia ei löydy missään. 9/11 jälkeen kaikki roskikset on hävinnyt katukuvasta terrori-iskujen pelossa. Suomessa tämä tarkottaisi että ihmiset heittelisivät vielä enemmän roskia kadulle kun nyt, mutta Japanissa roskia ei näy kadulla missään, joten niitä on vain kannettava mukanaan koko päivän. Toinen ärsyttävä asia on se, ettei penkkejä löydy mistään! Hyvällä tuurilla saattaa löytyä kukkaruukku jonka reunalla voi istua, mutta koska Japanissa ihmisten edessä kadulla syöminen on epäkohteliasta, siinä ei voi ollenkaan nauttia lounaasta kun kaikki tuijottavat vihaisesti. Löydettiin kuin ihmeen kaupalla tyhjä rappukäytävä yhden ravintolan takaa, jossa päästiin syömään lounasta.

Löydettin neljäkerroksinen Marimekkokauppa keskellä ei mitään! :D

Nähtiin myös häät! Tässä morsian valmiina astelemaan kirkkoon!

Japanissa jopa viemärikannet on nättejä!

The organic building jossa vegaaniravintolan piti olla!

Lounaan jälkeen lähdettiin pyörimään Osakan shoppailukatuja, mutta paikat oli niin täynnä ihmisiä, ettei mahduttu kauppoihin sisään. Löydettiin kuitenkin Hello Kitty kauppa, Disney kauppa ja H&M, joten niissä oli kiva pyöriä. H&M:ssä käytiin vaan vertailemassa hintoja Euroopan hintoihin ja kallista oli! Hello Kitty kaupassa myyjät oli jopa pukeutunut Hello Kittyksi ja kaupassa soi nonstopilla joku Hello Kitty laulu. Työntekijäraukat, kun joutuvat kuuntelemaan sitä samaa biisiä monta tuntia!

Hello Kitty kauppa

Hello Kitty kauppa

Hello Kitty kauppa

Disney store!

Disney kauppa

Disney kauppaa ympäröi juna joka oli täynnä Disneyhahmoja!

Disney kauppa oli pienempi kun New Yorkin Disney-kauppa, mutta olin kuitenkin kuin lapsi karkkikaupassa. Pärjäsin kuitenkin kaupan läpi ostamatta mitään, sillä päätin jättää Disney-ostokset Disneylandiin, jonne lähdetään ison vaihtariporukan kanssa joulukuussa.

Täällä Krispy Kreme doughnuts on vähän niinkuin Jumalan asemassa. Jono ulottuu joka Krispy Kreme ravintolassa aina korttelin vähintään ja ovella on lappu missä lukee jonotusaika. Tähän mennessä en ole ikinä nähnyt lyhyempää jonotusaikaa kun 25 minuuttia! Eikä ne kuulemma mitenkään kauhean hyviä donareita edes ole! 

Hooemu!

Dootonbori

Ihmismassaa shoppailemassa

Asahi valomainos

The running man ja minä!

Löydettiin Dotomborilta ne tunnetut Running man ja Asashi Dry valomainokset, jotka ovat vähän kun Osakan Times Square. Istuttiin Starbucksissa katselemassa ohikulkevia ihmisiä ja se on kyllä joka kaupungissa yhtä hauskaa!

Ihme nimi lasten vaatekaupalle :D

Kahvittelun jälkeen lähdettiin etsimään meidän kapselihotellia! Se löytyi helposti, seurattiin vain strippiklubeja ja love-hoteleja. Love hotels on siis pareille terkoitettu hotelli josta voi varata huoneen tunniksi tai koko yöksi. Huoneissa on eri teemoja joista valita ja hotelleissa parit sitten pääsevät… ahem… intiimihommiin kun muualla ei ole mahdollista. Täällä isot perheet asuvat yhdessä pienissä taloissa joissa ei yksityisyyttä kauheasti löydy.

Kuitenkin, näiden ihanien naapureiden seasta löytyi meidän TODELLA pelottavan näköinen kapselihotelli. Respassa hengailivat kaksi vanhaa miestä tupakat suussa syömässä hodareita, ja heti kun päästiin ovesta sisälle ne arvasivat keitä me oltiin (varmaan ainoat ulkomaalaiset siellä!) ja osottautuivat tosi kilteiksi ja auttavaisiksi, osaamatta kuitenkaan sanaakaan englantia :D Asiat selvisivät kuitenkin helposti ja päästiin jatkamaan pelottavaan, natisevaan hissiin joka vei meidät meijän kapseleille. Hotelli näytti joltain 70-luvulla rakennetulta vanhalta hotellilta, täydellinen paikka kauhuleffalle! Eikä asiaa auttanut yhtään se, että meillä on ollut I-housella kauhuleffa teema viimeiset pari viikkoa ja katsottu kaikke Human Centipedestä kaikkiin Saw leffoihin. Itse kapselit olivat todella suloisia ja kotoisen näköisiä ja myös pienempiä kuin mitä ensin luultiin! Jätettiin hotellin lukollisiin kaappeihin kaikki ylimääräinen tavara ja lähdettiin kiertämään Osakaa vähän lisää.

Pinkki barbiauto!

Ensin mentiin Amerikamura-kaupunginosaan, joka on amerikkalaisen kulttuurin keskus, mutta ei sitä pystynyt arvaamaan muusta kun isosta Vapaudenpatsaasta yhden talon katolta ja American Apparel kaupasta. Muuten kaikki kaupat olivat japanilaisia ja löysin jopa ensimmäisen Sex Pot Revenge- kaupan!! Meinasin jopa ostaa yhden paidan, ihan vain sen takia että vihdoinkin voisin sanoa omistavani aidon Sex Pot Revengen, mutta jätin ostamatta…

Pinkki kauppa!

Sex Pot Revenge omnomnom!

Freshness burger!!<3 Ah! Ei kyllä käyty tarkistamassa jos tämä Freshness burger on Kioton FB:tä parempi, mutta ehkä seuraavalla kerralla!

Dootomborin yöelämän keskusta oli retken seuraava etappi. Baarit oli aika täynnä ja meidän piti jättää hotelli klo. 10 aamulla, joten päätettiin jättää baarittelut toiseen kertaan ja lähdettiin etsimään Umeda Sky Buildingia josta on kuulemma mahtavat näkymät kaupunista. Tämä on taas niitä paikkoja johon Nikun ei pitäisi tulla, sillä rakennuksen katolle menee ulkopuolella lasihissi, ja meidän guidebookissa jopa luki ettei hissi sovi sellaisille ihmisille jotka ehkä miettivät, onko lasinen hissi ison pilvenpiirtäjän ulkopuolella maanjäristysalttiilla alueella kovin hyvä idea, ja Nikun tuntien Osakaan iskisi maanjäristys juuri kun hissi on päässyt melkein perille pilvenpiirtäjän huipulle! :D

Metrossa tajuttiin, että oltiin unohdettu kartta hotellille, joten Umedaa ei löytynyt, mutta päädyimme isoon maailmanpyörään joka oli ostoskeskuksen katolla, seitsemännessä kerroksessa. Sieltä oli myös todella siistit näkymät ja näkyi selvästi miten iso Osaka oikeasti on! En edes tiennyt, että se on Japanin kolmanneksi suurin kaupunki, yli 2,6 miljoonaa asukasta.

Osakan näkymiä ennen maailmanpyörää

We love here!

Näkymät maailmanpyörästä!

Maailmanpyörän jälkeen jäimme ostoskeskuksen ylimmän kerroksen pelihalliin pelaamaan Mario Kartia ja pääsin taas toteamaan, että CTR:n pelaaminen ja Antin luona Mario Kartia pelaaminen on vihdoinkin osoittautunu hyödylliseksi, koska voitin Nancyn kaksi kertaa hahaa! :D Päästiin myös leikkimään purikura-automaateilla, mutta koska kaikki on Japaniksi ja valintojen tekemiseen annetaan aina vain 15 sekuntia, ei vieläkään saatu selvitettyä miten kuvat saa lähetettyä puhelimeen o.O Onneksi saatiin ne kuitenkin printattua paperiversioina.

Muistutus Japanin ihanista vessoista!

Jejee who's the winner?! :p

Tämän jälkeen lähdettiin takaisin hotellille ja aikasemmin päivällä tyhjillään oleva naisten kerros oli tähän aikaan yöstä yllättävän vilkas! Kapseleissa ei siis ole ovia vaan ainoastan rullaverhot oviluukkujen edessä turvallisuussyistä, joten naapureiden kolistelut kuuluivat vähän liiankin hyvin kaikkialle. No ei siinä mitään, päästiin yhdenaikaa nukkumaan ja kapseli tuntui todella kotoisalta. Jalat olivat muussina ja jokaista lihasta särki (en edes tiennyt että mulla oli lihaksia sellasisa paikoissa missä särki!). Kapseleissa oli jopa pieni TV, mutta siinä vaiheessa iltaa TV.n operoiminen japaniski tuntui liian isolta haastellta, joten se nyt jäi tällä kertaa kokeilematta.

Kapseli sisältäpäin!

Kapseli ja minä!

Aamulla 6:30 heräsin siihen, että naapurkapselin täti lähti. Sen jälkeen nukkuminen muttui vähän vaikeaksi, koska Nancyn naapuritäti kuulosti siltä, että olisi kuolemassa keuhkosyöpään, sen verran ärhäkkä yskä siitä lähti! Japanilaisilla on myös huono tapa olla heräämättä herätyskellon pirinään, joten sitä sai kuulla aina puoli tuntia ennen kuin joku sulki herätyksen. Tämä sama juttu pätee myös kämppikseeni jonka herätyskello soi JOKA PÄIVÄ seitsemästä puoli kahdeksaan, vaikka en ole ikinä nähnyt Emin nousevan ylös ennen kahtatoista. Onneksi hän nykyään pitää kännykän värinällä, joten en enää herää joka päivä seitsemältä Sex and the city tunnariin, vaan pelkkä värinä riittää. Noh, olen jo tottunut koko hommaan, niin enää se ei mua häiritse!

Aamupala olisi kuulunut hotellin hintaan, mutta räkivä, tupakkaa polttava hemmo, joka olisi paistanut meille aamiaismunia (joita Nancy ei vegaanina kuitenkaan söisi) näytti sen verran epähygieeniseltä, että päätettiin skipata aamiainen hotellilla ja käydä kulman takana Subwayssä mielummin.

Aamulla muistin miksi rakastan suurkaupunkeja ja mikä New Yorkissa ja Lontoossa vei mun sydämen. Ne aamut! Se ihana tunne, kun suurkaupunki on heräämässä ja ihmiset kiirehtivät töihin ja kaupat avaavat oviaan on yksi lempitunteistani. Kun saa istua kahvilassa ja katsoa ohikulkevia ihmisiä ja nauttia näkymästä… Voi ah, voisin ihan sen tunteen takia asua suurkaupungissa.<3

Ihanan Subbariaamiaisen jälkeen lähdettiin onnesta soikeana kohti Osakan päärautatieasemaa, sillä seuraava stoppi oli, tittidiii, IKEA!! Oltiin kuin pikkulapset taas vaihteeksi kun ilmainen bussi lähti ajamaan meitä kohti Osakan teollisuusaluetta. Ja voi kun kotoisalta tuntui kun heti ensimmäiseksi ovessa lukee Hej! This is how we say hi in Swedish! Aww<3 Teki mieli puhua ruotsia koko päivän! Noh, kai se riitti että käänsin IKEA-tavaroiden nimiä Nancylle. Se ei edes tiennyt että nimet tarkottaa oikeasti jotain ruotsiksi! IKEA:n kohokohta oli tietenkin ravintola, josta nappasin itselleni ison annoksen IKEA:n lihapullia ja isänpäivä-daimkakun :D Ruuan jälkeen jatkettiin kierrosta ja joulukoristekohdassa iski kauhea koti-ikävä. Joulu on kuitenkin mun lempiaika vuodesta ja täällä sitä ei edes kunnolla vietetä! Onneksi suunnitelmissa on reissu Disneylandiin pari päivää ennen joulua, ja musta tuntuu, että sielä ainakin osataan ottaa kaikki irti joulusta!^^

Minä!

Hej! This is how we say "Hello" in Swedish.

Pure love<3

IKEAsta mukaan eksyi ainoastan keittiöpyyhkeitä joita en ole muualla nähnyt, sekä purkinavaaja, koska en osaa käyttää sellaista normaalia pikkusta, vaan tarviin pyörivän helpon avaajan! Nancy osti kasvin jonka se nimesi Antin mukaan, en tiedä miksi! :D

Mutta sitten päästiin ruokaosastolle! Kiljuin onnesta kun löysin kermakastiketta, korppuja, Annas pepparkakor, puolukkahilloa Katille, Salt Sill ja Bilar karkkeja sekä tietenkin niitä ihania rakkaita lihapullia!<3

IKEAssa vierähti kolmisen tuntia jonka jälkeen lähdettiinkin kotimatkalle. Päästiin tällä kertaa vähän hienompaan junaan, joten nukuttiin koko matka Kiotoon! Kun päästiin I-houseen talo oli tyhjillään, lukuunottamatta paria ihmistä jotka istuivat oleskeluhuoneen pöydän ympärillä keskustelemassa ilman läppäreitä! Sitä näkyä en täällä vielä ole tullut eteen… No selvisihän se syy lopulta, netti oli koko viikonlopun ollut kateissa, joten ihmiset oikeasti joutui täällä juttelemaan ajan kuluksi muille :D Monet oli myös ekaa kertaa tän kahden kuukauden aikana käynyt temppeleissä tai muissa kultuurijutuissa! :D Eli ehkä ihan hyvä juttu ettei netti ollut toiminut (helppo mun on sanoa kun itse olin koko ajan poissa! :D)

Reissu oli siis kuitenkin todella mahtava ja hauskaa oli, mutta sen verran rahaa siihen paloi, etten varmaan lähde täältä I-houselta minnekkään ennen joulua :D Ja nyt loppui tämän tytön shoppailut!