Ensin käveltiin ympäri Enryuaku-ji buddhalaistemppelin eri osia ja päästiin katsomaan tuliseremoniaa. Enryuaku-ji on Tendai buddhismin päätemppeli jossa vuonna 788 juuri tämä buddhalaisuus sai alkunsa. 1500-luvun lopulla suuri osa vuorella palvelevista munkeista tuli sotilasmunkkeja (warrior monks, en tiedä suomenkielistä termiä) jotka saivat paljon häppeninkiä aikaan, joten Oda Nobunaga päätti polttaa kaikki temppelit maan tasalle ja surmasi kaikki vuoren munkit. Yksi pieni temppeli selvisi, sillä se oli piilossa syvällä laaksossa, mutta kaikki muut nykyiset rakennukset ovat rakennettu 1500-luvun lopulla.
(Tulipahan munkeista mieleen, että eilen vasta tajusin miten kauhea ikävä mulla on kunnon berliinimunkkeja :D)
Täällä on alkanut näkyä jo ruskan värejä, mutta kaikista mahtavimman näköinen ruska on vasta tulossa!
Mount Hiei on myös tunnettu todella radikaaleista harjoituksista jota papit harrastavat. Kaikista tunnetuimmat ovat Kaihoogyoo, eli buddhistimunkit, jotka viettävät 1000 päivää kävellen pitkiä matkoja monen vuoden ajan. Eli kokeakseen buddhalaisen valaistuksen, munkit joutuvat kovalle koetukselle Mount Hieillä. Tämä 1000 päivän kävely on kuulemma yksi maailman vaikeimmista fyysisitä ja henkisistä haasteista maailmassa. Vuoden 1985 jälkeen ainoastaan 46 ihmistä on onnistunut haasteessa. 1000 päivän kävely kestää kokonaisuudessaan 7 vuotta, jonka aikana munkit harjoittelevat medidaatiota, kalligrafiaa, raskasta fyysistä treenausta sekä itse kävelyä.
Ensimmäisen kolmen vuoden aikana munkit kävelevät 30 km päivässä sadan päivän ajan. Neljäntenä ja viidentenä vuonna he kävelevät 30 km kahdensadan päivän ajan. Kuudentena vuonna he kävelevät 60 km päivässä sadan päivän ajan. Viimeisn vuoden aikana munkit joutuvat kävelemään 84 km päivässä sadan päivän ajan jonka jälkeen he jatkavat vielä 30 km päivässä toisen sadan päivän ajan. Huhhuh!! Tällä hetkellä 1000 päivän kävelyä ei ole tekemässä yksikään munkki, mutta huhtikuussa alkaa seuraavan munkin koitos.
Muita harjoituksia on esim. 12 vuoden eristäytyminen. Tämä harjotus on pakollinen niille munkeille jotka haluavat tulla apoteiksi ja hoitaa omaa temppeliä. Munkki lukitaan siis eristyksiin pieneen temppeliin 12 vuodeksi ilman yhteyttä ulkomaailmaan. Satunnaiset matkailijat saattavat kuitenkin nähdä munkin, mutta periaatteessa hän ei tapaa ketään 12 vuoteen. Tämän lisäksi hän saa syödä ainostaan kaksi kertaa päivässä kylmää/jäätynyttä/pilaantunutta ruokaa. Eli munkin työ on viedä buddhalaiselle jumalalle ruokaa kaksi kertaa päivässä. Kun ruoka on seissyt esillä (temppelin ulkopuolella) seuraavaan ruoka-aikaan asti, munkki saa syödä sen. Eli talvella ruoka on melkein aina jäätynyttä ja kesällä pilaantunutta tai märkää sateesta. Ei kauhean terveelliseltä kuulostava dietti! o.O 12 vuoden aikana munkin pitäisi valaistua, mutta jos valaistusta ei näy eikä kuulu, temppeliin jäädään kunnes valaistus saadaan. Tällä hetkellä temppelillä asuva munkki on ollut siellä vain vuoden, mutta viime vuonna temppelistä vihdoin päässyt munkki oli temppelissä yhteensä 20 vuotta, sillä valaistusta ei kahdessatoista vuodessa tullut!
Tuolla se munkki asuu!
Toinen aika radikaali harjoitus on 90 päivän sutralukutilaisuus jossa munkit kävelevät 90 päivän ajan samalla kun lukevat sutria ääneen. Näiden 90 päivän aikana munkit eivät saa istua tai nukkua ollenkaan, syömiset ja vessatarpeet hoidetaan myös seisten. Ihan hullua!! o.O
Näiden temppelivierailujen jälkeen käveltiin viiden kilometrin lenkki metsässä missä 1000 päivän kävelijämunkit kävelevät, ja näkymät oli todella hienot! Opettaja kuitenkin painoi vaikeassa maastossa sellaista vauhtia, ettei kuvia ehtinyt ottaa! Flunssatoipilaana kävely otti todella voimille, mutta kun päästiin takaisin bussipysäkille päätin kuitenkin vielä jaksaa kävellä tunnin reissun vuoren huipulle, koska en ehkä ikinä saa samaa mahdollisuutta uudestaan! Ja näkymät olivat kyllä patikoinnin arvoiset!
Tultiin vuorelta alas cable carilla!^^
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti