Hopi hopi aika!!

Päivät Japanissa senkun hupenee mutta silti aika menee niin armottoman hitaasti... Kiireisen lomaviikon jälkeen I-houseen palaaminen oli täysi painajainen, koska täällä on juuri niin tylsää kun pelkäsinkin! Viimeiset 5 päivää on mennyt kymmeniä leffoja katsellessa ja nukkuessa, ihmiset täällä on barrikoitunut omiin huoneisiinsa kun eivät edes jaksa hengailla enää yleisissä tiloissa... Joten hyvä jos näkee jonkun naaman kun nopeesti hipsii laittamaan ruokaa ennen huoneeseen palaamista.

Kaikilla täällä on vissiin vähän flunssaa taas, mun yskä on nyt jatkunut viisi viikkoa! o.O Siitä syytetään ilmastointia, sillä jos sen pitää päällä niin ilma kuivuu ja alkaa yskittää, mutta ilman ilmastointia (ja useimmiten sen kanssa myös) täällä on jäätävän kylmä! Ollaan monta kertaa kirottu kavereiden kanssa kilpaa yskiessämme miksi hemmetissä Japanissa pitää olla vain yhdet ikkunalasit, jääkylmät lattiat eikä keskuslämmityksestä olla kuultukkaan! Tänäänkin mulla on päällä kaksi hupparia, pyjamahousut ja niiden päällä fleecehousut, sukat ja villasukat ja silti paleltaa o.O

Huomenna koulu jatkuu, aamulla meillä on vaihteeksi sanakoe, mutta onneksi koulua on vain 10:45-12:15... Sen jälkeen lähden Kioton asemalle ostamaan mun ja Antin pitkänmatkan bussilippuja! Jee! Toivottavasti osaan jotenkin selvittää että haluan kahden hengen liput ensin Kioto-Hiroshima välille, sitten Hiroshima-Tokio välille ja viimeiseksi Tokio- Osaka välille... Joten fingers crossed että myyjä puhuu tai edes ymmärtää vähän englantia!

Päivät on mennyt ihan sekasin, eilen luulin vielä eläväni tiistaissa vaikka olikin jo keskiviikko, mutta siis maanantaina tai tiistaina tein pitkän kävelylenkin Kamogawa-jokea pitkin ruokakaupoille. Japanilaiset oli varoittanut että kyseinen matka kestää vähintään kaksi ja puoli tuntia, itse ramppasin sen mukavaa leppoista tahtia tasan tunnissa! Olisi pitänyt aikaisemmin muistaa että japanilaiset on surkeita kävelemään nopeasti, harmi sinänsä, toi lenkki olisi ollut kiva kävellä kesällä!

Yliopiston vierestä

Kamogawa

Kävin vähän hyppelemässä joen yli

Kamogawan vartta on kiva kävellä kun siellä aina tapahtuu kaikenlaista. Siellä asuu paljon kodittomia, mutta niitä ei päivällä näy. Silloin joenvarsi täytyy harjoittelevista muusikoista, lenkkeilevistä urheilujoukkueista, leikkivistä lapsista ja koirien ulkoiluttajista.

Tänään olen jopa ottanut itseäni niskasta kiinni ja tehnyt läksyjä koko aamun! Nyt kyllästyttää, mutta pakko mennä kohta jatkamaan. Olen kirjoittanut kolme sivua japaninainetta, pari-kolme sivua on vielä kirjoittamatta, sen lisäksi kaksi sivua harjoituksia ja vielä pitäisi jaksaa lukea huomisen sanakokeeseen.

Kioto on jo kauan sitten muuttunut mulle ihan liian pieneksi kaupungiksi ja viimeistään nyt kun kaikki tärkeät paikat on nähty (mamman kanssa kun käytiin ne viimeisetkin paikat missä halusin käydä) niin täältä on jo kova hinku pois! Tulee olee tosi kivaa kun Antti tulee tänne niin pääsen ensin Hiroshimaa katsomaan ja sen jälkeen rakkaaseen Tokioon! Täytyy sanoa, että sitä elämää ja vilskettä on jo kauhea ikävä! :D

Sen jälkeen kun mamma lähti on tuntunut siltä että oma kotiinpaluu on jo ihan lähellä. Onhan se periaatteessa, 26 päivää kunnes Antti tulee ja niitä kahta viimeistä reissuviikkoa en laske enää vaihdoksi, mutta tämä tunne tekee mun elämästä välillä ärsyttävää! Mulla on kauhea hinku pakata tavarat jo valmiiksi, selvitellä mitkä tavarat lähetän vielä paketissa kotiin yms. Ja mulla on kauhean vaikea nukkuu, varmaan senkin takia kun en mitään täällä tee, mutta heräilen kesken yötä monta kertaa hapuilemaan Antin perään ja sitten vasta tajuan että eihän se vielä täällä ole! :D Mun aivot taitaa olla jo melkeen kotona :D Jos nyt pää pysyis kasassa vielä viimeisen kouluviikon ja sitä seuraavan koeviikon niin sitten onkin enää viikko jäähyväisbileitä ennen kun Antti vihdoinki tulee tänne!!^^

Mutta blah... Kai mun on pakko mennä tästä takaisin opiskelemaan! Heippa vaan herrasväki!