Töykeä Suomi!

Huoh! Kävin tänään ekaa kertaa vaatekaupassa paluun jälkeen. Kävin metsästämässä uutta talvitakkia ja tuli kyllä niin ikävä japanilaisten asiakaspalvelua! Itse jouduin ramppaamaan pukukopin ja Stockan takki-osaston välillä eikä myyjiä näkynyt mailla halmeilla. Japanissa pukukoppien vieressä oli aina myyjäarmeija jotka kyselivät minuutin välein tarvitseeko joku toisia kokoja tms. Päätin olla ostamatta takkia.

Toisaalta oli ihana kerrankin kävellä bussiin sulassa sovussa kanssamatkustajien kanssa ilman tuuppailua ja tönimistä ja nipistelyä! Suomessa kaikki seisoo kivassa rykelmässä pysäkillä ja rykelmästä kaikki pääsee bussiin ilman draamaa. Japanissa taas kaikki seisovat militäärisesti jonossa ja silti bussin ovien auetessa alkaa kauhea töniminen ja ähkiminen ja luullaan että jono liikkuu sillä tavalla nopeammin bussiin sisälle.

Olin myös unohtanut että suomalaisille on turha kaupassa jutella! Olin sen verran aikaisin liikkeellä että Tapiolan Sokoksen läpi kävellessäni toisen puolen ovet ei ollut vielä auki. Vartija kuitenkin huomasi asian ja tuli avaamaan niitä mulle. Yritin siinä sitten nauraen sanoa että tuli hölmö fiilis yrittää avata lukossa olevia automaattiovia, hyvä että vartija pääsi paikalle. Vastauksesti vartija katsoi minua sekunnin ja käveli sitten sanaa sanomatta pois. Kiva. Siitä tuli sitten vielä vähän tyhmempi olo! :D

Ei vieläkään tunnu siltä että olisin ikinä vaihdossa käynyt, mutta kai se tästä pikkuhiljaa muuttuu. Sen huomaa parhaiten juuri kaupungilla asioidessa kun muistuu mieleen kaikkea kivaa Japanista. Starbucksiakin ehti jo tulla kauhea ikävä kun käväisin bagelilla Wayne's Coffeessa eikä listalta löytynyt yhtäkään kinuski-kastiketta sisältävää juomaa! Tyydyin lopulta vetiseen Cafe Mochaan ja se oli sata kertaa huonompaa kuin Starbucksin Cafe Mocha, turha väittää että suomalainen kahvi on parempaa!

Ensimmäistä kertaa ikinä melkein nautin pakkasista (huom, oon kuitenkin ollut kotona vasta 2,5 päivää joista suurimman osan vain sisätiloissa!). Ilma tuntuu kivalta ja raikkaan kirpakalta, toisaalta se voi johtua siitä että Japanissa ilma oli paljon saastuneempaa, etenkin Tokiossa tietenkin.

Saa nähdä muuttuuko fiilis kun lähden tänään junalla Tampereelle. Antin juna oli tiistaina tunnin myöhässä koska junasta puuttui veturi. Bussitkin on myöhästelleet (ei kuitenkaan pahasti) mutta silloinkin tuli ikävä Japanin liikennettä! Japanissa bussit ei ikinä olleet myöhässä, junista ja metroista puhumattakaan! Ja kuulemma Japanissa saa kaikki rahat takaisin jos juna on myöhässä, edes minuutin! Jos tämä toteutettaisiin Suomessa, se olisi sama kun Suomessa olisi ilmaiset junamatkat!

Ostin tänään myös seuraavan japaninkurssin kirjat. Täytyy jatkaa opiskeluja omatoimisesti ettei kieli unohdu!^

Ensimmäinen aamu kotona!

Huomenta kaikki!

Vitsit että jetlaggisena nukkuu huonosti... Kun heräsin jo kahen aikaa ihan pirteenä ja seitsemältä sitten noustiin ylös kun ei uni vaan enää tullut. Antti luki mun blogia ja huomasi että oon ihan unohtanut mitä tehtiin suurin osa viimeisenä päivänä Tokiossa! Huomaa että kirjotin sitä väsyneenä... Eli Tokyo Towerin jälkeen käytiin vielä Akihabaran elektroniikka- ja nörtti-kaupunginosassa. Se on täynnä elektroniikkaliikkeitä, animeliikkeitä ja sellasia figuriiniliikkeitä mistä saa kaikkia hahmoja ostettua. Kierreltiin siellä katselemassa kaikkea hassua, etenkin ne figuriiniliikkeet oli kivoja! Ne oli aika isoja ja ihan täyteenahdettuna kaikennäköisillä tavaroilla! :D Että sellaista! Sen jälkeen vasta lähdettiin takaisin hostellille hakemaan tavaroita.

Mutta takaisin tähän päivään. Tuntuu tosi oudolta olla kotona! Tai oudolta oudolla tavalla... Ei tunnu siltä että olisin ollut poissa ollenkaan, ei tuntunut mitenkään erikoiselta tulla kotiin ja kaikki on ihan niinkuin ennen! Jennin maha on tietysti kasvanu vähä hehee :D Ja Tifa karttaa mua vielä vähäsen. Ehkä se on kärttynen kun jätin sen niin pitkäks aikaa! Tänää alkaa kauhea työnhaku ja olisi pakko löytää töitä Tampereelta heti, koska ennen työpaikan hankkimista oon rahaton, työtön ja koditon! :D Joten nyt vinkkejä saa lähetellä ja mua saa mainostaa jos tietää jotain (mieluiten tietenkin kivoja) työpaikkoja Tampereelta! :D

Ai niin! Eilen juhlistin kotiinpalua Arnoldsin kinuskidonarilla ja perunalimpulla ja ihanalla juustolla! Tänään taas sain nameja karjalanpiirakoita ja vilja-activiaa aamupalaksi! Ihanaa kun voi kerrankin syödä tyyliin KAIKKEA!! Taidan käydä tänää kaupassa halaamassa tuotteita :D Ompussa pitää myös käydä hankkimassa seuraava japaninkirja ja opiskelut alkaa heti, muuten unohdan kaiken!

Pizzaa ja valkosipulibroileria ja Mummin lihamureketta kun vielä saa niin sitten on asiat hyvin! Pitää oikein varoa ettei tästä tule yhtäkkiä joku ruokablogi! :D

Tadaima!

Tadaima! Olen kotona!^^ Mutta ensin viimeisten päivien stoori. Eli lauantaina, viimeisenä Tokion-päivänä suunnattiin kohti Tokyo Toweria jossa ehdottomasti halusin käydä! Sateen takia sieltä ei paljoa näkynyt, mutta oli ihan kiva paikka kuitenkin. Lisämaksulla ja 40 minuutin jonotuksella olisi päässyt perustasanteelta (150m) supertasanteelle (250m) mutta koska sää oli surkea, ei viittitty maksaa lisää että päästäisiin sinne.

Towerin sisällä oleva pieni pyhättö

Tokio 24 tunnissa

150 metriä ilmaa alla!

Japanilaisia tissikarkkeja

Tokyo Towerin jälkeen käytiin hostellilla hakemassa tavarat ja siirryttiin kohti Tokion asemaa ja bussipysäkkiä josta lähti meidän viimeinen yöbussi kohti Osakaa. Bussipysäkin löytäminen oli pikkasen vaikeeta, mutta onneksi löytyi oikea paikka ajoissa! Osakaan saavuttiin uuvuttavan 7 tunnin bussimatkan jälkeen kuudelta aamulla. Meidän hostelli avautui vasta kahdeksalta, joten jouduttiin vähän hengailee ja odottelee, mutta lopulta päästiin jättämään tavarat hostellille. Huone saatiin vasta neljältä illalla, joten kierreltiin koko pitkä päivä Osakaa.

Dotombori

Tonne tungokseen me tungettiin mukaan!

American district

Kolmekymppinen pari o.O

Disneykauppa!

Ravintoloiden maskotteja

Hostellille mentiin joskus viiden aikaan ja se oli aika hippi paikka! Todella suloinen vanha autotallikahvila alakerrassa, yläkerran huoneet oli pieniä huoneita bambuverhoineen ja kukkamaalauksineen. Meijän huoneeseen mentiin noin metrin korkuisesta ovesta ja itse huone oli noin 2x3 metriä. Ihan kiva kuitenkin, mahtui sinne juuri ja juuri meidän laukut ja futon. Seitsemältä alakerran kuppilassa alkoi joku liveshow, ensin siellä soitteli pieni bändi jonka jälkeen pikkulapset esitti sketsejä englanniksi. Niiden isä teki samaa kanssa ja pyysi vielä yleisöstä joitakin tyyppejä mukaan lavalle!

Esityksen jälkeen mongolialaisnainen lauloi kansantanhuja samalla kun muut rummutti rumpuringissä.

Aikaisin aamulla lähdettiin kuuden kassin kanssa kohti juna-asemaa etsimään junaa Kansain lentokentälle. Se osoittautui yllättävän vaikeaksi tehtäväksi! Ostin lipputiskiltä liput ja sain selvät ohjeet miltä laiturilta junat lähtee yms. Heti ensimmäiseksi meni asiat päin honkia. Oikealta raiteelta ei lähtenyt yhtään junaa siihen aikaan kun meijän junan piti tulla, kun oltiin odotettu siinä kymmenen minuuttia liian kauan päätettiin vaihtaa toiselle raiteelle josta lähti junat meidän vaihtopysäkille. Kun päästiin toiselle raiteelle ensimmäiselle raiteelle tuli juna Kansain lentokentälle. Argh!! Päätettiin kuitenkin mennä sinne vaihtoasemalle omia teitä ja selvittiin hyvin! Selvisi myöhemmin että oltiin silti saatu infoa mennä väärälle raiteelle ensiksi ja se reissu olisi kestänyt paljon kauemmin! Ihme sinänsä että Osakasta ei ole muuta tapaa päästä kentälle, kun taas Kiotosta lähtee busseja, junia ja tilatakseja!

Lentokentällä kaikki meni hyvin ja päästiin helposti läpi kaikki tarkastukset yms. Siellä sain viimeisen Starbucksin Caramel frappuchinon jonka jälkeen lähdettiin koneeseen. Lento meni hyvin, kateltiin leffoja, sarjoja, pelattiin pelejä ja oltiin jopa vähän ajoissa Helsingissä! Kentällä oli mamma ja pappa vastassa ja kotona Tifa ja Niku ja Jenni! Se siitä reissusta, fiiliksistä kirjoittelen enemmän myöhemmin! Oyasumi!^^

Shoppailua!

Huom! Varoitan yli-teinimäisestä kirjoittelusta huom huom! Postaus sisältää Louboutineja, kaikki mun Japanista ostetut vaatteet ja mahdollisesti paidattomia miesmalleja! :D (Antti muistuttaa, ettei ole mitenkään osallinen teineilyyni.)

Torstai-iltapäivänä (herättiin vasta joskus neljän aikaan kun mäkin vihdoinkin pääsin nukkumaan kalamarketin ja bloggailun jälkeen) suunnattiin kohti Harajukua ja sen tunnetuinta Takeshita dori-kauppakatua.

Aika lame paikka se loppujen lopuksi oli ja molemmat kyllästyttiin shoppailuun (huom, ollaan molemmat aika shoppaholiceja normaalisti!) Miehille löytyi vaan niitä "homoeroottisia" kauppoja jotka myi tiukkoja nahkahousuja ja silkkisiä pukuhousuja, glitterinahkatakkeja tekoturkiksella ja paitoja joissa kaula-aukko ulottuu napaan asti... Huoh! Tai sitten toinen mahdollisuus oli tummaihoisten amerikkalaishoppareiden hoppariliikkeet jossa kaikki oli ylihinnoiteltua ja hyvä ettei ne repiny meitä sisään jokaiseen liikkeeseen! Katu oli täynnä niitä myyjiä kadulla jotka pyysi sisään ja häiritsi koko ajan. Noh, Antti löysi kuitenkin yhen hupparin yhdestä niistä liikkeistä. Itse en löytänyt mitään koska kaikki naistenliikkeet oli samanlaisia! Oli hippivaatteita, sellasia ihme maatilavaatteita tai pitsihärdellejä. Lopulta löytyi ihanat oikeasta purjeesta tehdyt purkkarit, mutta niitäkään ei ollut kokoja enää. Yhdeltä poikkikadulta satuttiin löytämään Chicago, käytettyjen vaatteiden liike joka jo Kiotossa oli yksi mun lemppariliikkeistä! Sieltä mukaan lähti kolmen euron minihame, ei muuta. Lopulta ärsytti ja kiukutti kun kaikki kaupat oli tyhmiä, niin lähettiin kotiin nukkumaan, Starbucksin kautta!

Perjantaina meidän piti käydä Tokyo Towerissa, mutta koko päivän satoi räntää sellaisella antaumuksella, että päätettiin jättää huomiselle ja toivoa parempaa säätä. Käytettiin sitten koko päivä shoppailuun! :D Ensin mentiin Ginzaan, Tokion 5th Avenuelle josta löytyy kaikki Guccit ja Pradat ja Dolce & Gabbanat ja Chanelit sun muut! Mutta meitä ne ei kiinnostanut ollenkaan, mulla oli vain yksi kauppa kiikarissa: Christian Louboutinin juuri avattu Ginzan kauppa! Ah!! Koska se on avattu muistaakseni vasta viime marraskuussa sitä ei löytynyt mistään kartalta, joten tsombailtiin ympäriinsä etsien sitä. Ensin tielle sattui Tokion suurin lelukauppa, 4 kerrosta kaikkea kivaa! Antti löysi sieltä siistit old school Mario pelikortit ja mä löysin ihanan Ghiblikellon! Sen jälkeen olinkin tyytyväinen eikä meidän enää tarttenut etsiä lisää Ghiblitavaroita!

Totoro!

Lelukaupassa tajuttiin, että meiltä loppuu kohta käteinen, joten lähdettiin etsimään lähintä postia. Mutta sitten mun sydän pysähtyi! Iiiks! Siinä se oli! Iki-ihana Louboutinin liike! 

Menin henkeä pidätellen sisään ja kattelin silmät pyöreinä kaikkia ihania kenkiä! Mun lemppareita ei kuitenkaan löytynyt (sellasia 400 euron korkkareita mustilla kolmiostrasseilla), joten kattelin sitten muita ihan kivan näköisiä kenkiä. Sitten mun sydän pysähtyi toisen kerran. Halvimmatkin kengät oli 800 euroa eikä 400 euron luokkaa. Niin paljon en mäkään hullu yhteen pariin kenkiä laittaisi. Sen jälkeen lähdinkin surkeena sieltä pois. Suututti niin armottomasti etten ole superrikas!! Etenkin kun Chanelin naapurikauppaan kurvasi mies sähkönsinisellä Bentleyllä, parkkeerasi hätävilkuilla etuoven eteen ja marssi sisään muina miehinä, luultavasti ostamaan jotain hemmetin sadetakkia kun nyt sattumoisin oli sadekeli. Ärsyttää kun toiset voi tollain vaan törsätä! Silloin munkin törsäilyfiilis iski ja kun en kerran kenkiäni saa niin päätin edes törsätä 10 euroa chocolate parfaitiin!

Antti tyytyi viiden euron kermasellaseen

Mun parfait!

Mutta ärrr! Palvelu kahvilassa oli surkeata ja niin oli myös toi parfait! Ei siinä suklaata ollut nimeksikään ja sen lisäksi siinä oli corn flakeseja ja varmaan kilo purkkikermaa! Ei siellä sitten muuta oikeastaan ollutkaan. Ei sitä pystynyt edes loppuun syömään, niin paljon kermaa ja niitä hemmetin corn flakeseja siinä oli!

Seuraavaksi etsittiin Abercrombie & Fitchin kauppa jossa halusin käydä koska Lucille oli kertonut siitä hurjia tarinoita! Vaihdon alussa Lucille oli käynyt Tokion Abercrombie &Fitch liikkeessä sen isän kanssa ja kaikki myyjät oli paidattomia miesmalleja! Mietin, että se on sen verran outo ilmestys että pakkohan se on käydä katsastamassa. Mutta myyjillä oli kyllä kaikilla paidat päällä, höh! :D Ehkä se oli joku kesämuotijuttu! Aika ärsyttävä kauppa sinänsä, myyjät oli kaikki ulkomaalaisia jotka hokee "What's going on?" sellasella ärsyttävällä jenkkiaksentilla joka kerta kun käveli niiden ohi! Siellä oli kuitenkin niin mies- kun naismyyjiä, kaikki kyllä mallin näköisiä! Ne joras siellä yhdessä ja ne tytöt vaan juoruili ja kikatteli ja halaili toisiaan ja oli tiellä kun asiakkaat yritti kattoa vaatteita. Päätettiin Antin kanssa kuitenkin kävellä kaikki 11 kerrosta läpi, varmuuden vuoksi! Ja kappas, vaikka en ikimaailmassa olisi uskonut, rakastuin täysin oranssiin huppariin joka on maailman pehmeintä kangasta ja tosi mukava päällä! Ja koska olin tässä vaiheessa vielä myrtsinä Louboutinien ja kakka-parfaitin takia, päätin ostaa sen vaikka se maksoikin melkein 100 euroa! Sen jälkeen olinkin tyytyväinen koko loppupäivän! Abercrombie & Fitch on muuten hemmetin sneaky kauppa, ne vähän välillä sumuttaa koko kauppaa niiden omalla hajuvedellä niin että kaikki tavarat ja ihmiset haisee sille. Ensin se oli mun mielestä tosi ällön hajuista, mutta kun sitä sitten imppasi koko päivän itsestään, siitä kauppakassista jossa mun huppari oli (sen kassin kyljessä on muuten paidaton mies :D) ja Antista niin siitä oppi tykkäämään kauheasti. Päätin että jos sitä sattumoisin löytyy jostain lentokentältä tai jotain niin pitää käydä nappaamassa itselleensä pullollisen! :D

Abercrombie & Fitchin jälkeen lähdettiin käymään Sony Buildingissa jossa on ensin pari kerrosta Sonyn showroomia jossa näytetään nykyisiä ja tulevia laitteita ja sitten lopuksi löytyy myös normikauppa sekä ulkomaalaisille tax free kauppa. Siellä oli kaikkia kivoja laitteita joilla sai leikkiä, kateltiin 3D telkkareita ja kokeiltiin kameroita ja videokameroita ja Antti kuolasi uusia läppäreitä. Yksi meinasi eksyä mukaankin, mutta lopulta Antti päätti jättää koneostamiset Suomeen.

Huomatkaa hei ero! Vasemmalla Sonyn joku uusi videokamera jossa on tärinävakainjuttu ja oikealla joku toinen jossa ei sellasta taida olla, ei ainakaan hyvää sellasta! Molemmat kamerat on tossa edessä tollasella tärisevällä alustalla mutta silti toi vasemmanpuolinen kuva on ihan tarkka! Tosi siistiä!! Harmi ettei sitä oikein kuvasta huomaa.

Happy!

Pingu!

Sonylta mukaan lähti uudet nappikset! Ne on kivan väriset raidalliset, ihan sikahyvät (kiva kun pääsi siellä showroomeissa kokeilemaan) ja halvat kaiken lisäksi!

Illalla käytiin vielä pikaisesti Akihabarassa kääntymässä, mutta ei ehditty nähdä mitään kun kaupat sulkikin jo kahdeksalta eikä yhdeksältä. Joten sinne mennään vielä huomenna uudestaan, ja sinne Tokyo Toweriin. Sitten illalla meillä onkin jo lähtö kohti Osakaa jossa vietetään sunnuntai ja maanantaina lento kotiin. En haluuuuuuu! 

Tässä illalla pakkaillessani aloin laskeskelemaan paljonko olen täällä vaatteita shoppaillut vaihdon aikana ja päätin tehdä pienen kuvajutskan siitä! Laskin että kokonaissummaksi tuli noin 800 euroa, eli ei paha! Luulin olevani pitkälti yli tonnin jo! Toisaalta, tossa 800 on vaan kengät ja vaatteet, oonhan mä muutakin ostellut, en kuitenkaan kauheasti. Joten tässä kuvia kaikista tällä hetkellä mukana olevista vaatteista:

Jeanasis, Kioto

Listen Heart Beat, ostettu Chicagosta, käytettyjen vaatteiden kaupasta, Kioto

Abercrombie & Fitch, Tokio (taustalla se kuuluisa homoeroottinen kauppakassi :D)

Design T-Shirt Store Graniph, Tokio (Käsinmaalattu, huom. 2/3 hihat!)

New Earth, Hiroshima

Secret Magic, ostettu Shibuya 109:sta, Tokio

Käytettyjen vaatteiden kaupasta Chicagosta, Kioto

Shoo-la-rue, Kioto

Jonkun ilmaiset popot I-Houselta (lähtevät vaihtarit jättävät tavaroitaan aulan isoon laatikkoon josta nopeimmat korjaavat potin, tässä tapauksessa kivat kenkulit!^^)

Joku pikkukauppa, Osaka

Diamonds, Kioto

UP, Osaka (Liki kaikilta japanilaisilta löytyy tällaiset pörröoloasut, jotkut käyttää niitä jopa ihmisten ilmoilla!)

400 yenin kaupasta mukaan lähti kaksi t-paitaa sekä musta ja valkoinen pitsihame (joista yhden t-paidan ja valkoisen hameen lähetin jo mamman kanssa kotiin), Kioto

Marshmallow Crown (Shoo-la-ruesta ostettu), Kioto

Cutie Blonde (ostettu Shoo-la-ruesta), Kioto (kuvasta puuttuu vyö!)

Cutie Blonde (ostettu Shoo-la-ruesta, tämän paidan sai ilmaiseksi kaupan päälle ylläolevan mekon kanssa. Tää on kuitenkin superruma päällä!), Kioto

3can4on (ostettu Shoo-la-ruesta), Kioto

Clef de Sol, Kioto

Pink Latte, Kioto

Liz Lisa (ostettu Chicagosta), Kioto

Uniqlo, Kioto

Banzaigraph, Kioto

Bonadea (ostettu Spinnsistä), Kioto

Badst, Kioto

Chicago, Tokio

Azul by Moussy, Kioto

American Apparel, Osaka (mekon takaosa, siinä on siis avoin selkä)

Unohdin täysin ottaa bleiseristäni kuvan! Se on kuitenkin Majestic Legónin superkiva tummansininen bleiseri kultanapeilla, vähän sellanen seilorimainen^^ En myöskään muista jos lähetin mamman kanssa muuta kotiin jo uudenvuoden jälkeen o.O

Yale-collarin lähetin kanssa mamman mukana jo kotiin. Se on tummansininen ja siinä on Yale Bulldogsin kuva! Tuli mieleen GG:n Blair siitä!^^

Ei kai tässä oikeasti voi kaikkea olla? o.O Tai no, kuvista puuttuu uusi rintsikka-armeijani (ne on täällä hiton halpoja!) sekä jotain sukkia ja legginssejä yms. 

Kumpparitennarit lähti kanssa jo postissa Suomea kohti! Ne oli Creampuff Warin ja tosi suloset!^^ Ja löytyy multa myös ihan perus valkoinen pitkähihainen paita Uniqlolta mutta siitä ei varmaan kuvia tartte lisätä :D

Ehkä en tosiaan sitten muuta ostanutkaan! Tai sitten ei vain muistu nyt mieleen. Kuitenkin omasta mielestäni olen shoppaillut yllättävän vähän jos miettii että olen ulkomailla jossa on aina tosi kiva shoppailla (paitsi että se on välillä rasittavan vaikeata Japanissa kun muoti on outoa ja koot useimmiten ihan päin honkia, eli housut ei mitkään mahdu mulle päälle mutta sitten pienimmätkin paitakoot on mun päällä telttoja!) ja että täällä harvemmin on tultu tyhjin käsin kotiin kaupunkireissun jälkeen! Mutta vaikka tavaraa löytyy, oon oikeasti aika ihmeissäni että oon pysynyt alle tonnin shoppailuissa! Oon hyvä löytämään aletuotteita ihan selvästi! Ja miettikää! Yhdet kivat Louboutinit joita tänään kattelin oli 1100 euroa! Se yksi kenkäpari olisi ollu kalliimpi kun mun viiden kuukauden shoppailut! Huhhuh! Mutta vaikka mua kauheesti harmittikin etten vielä aitoja Louboutineja saanut, niin Antti muistutti että oon jo lähemmäs unelmaa! Oon nähny ja jopa pidellyt niitä :D:D:D Seuraavan kerran uskallan jo ehkä kokeilla niitä ja siitä se sitten lähtee! Vielä joku päivä aijon ne kyllä hankkia!^^

Näitä himoitsin tänään (maksoi siis 1100 euroa)

Nämä ois mun unelma-Louboutinit!