Hiroshima!

Saavuttiin kuuden aikaan aamulla Hiroshiman asemalle, ja koska bussissa ei ollut tietenkään nukuttu mitenkään tosi makoisasti, eikä aseman info avannut kun vasta yhdeksältä joten oltiin kartattomia, päätettiin ottaa taksi. Taksikuskilla ei ollut harmainta aavistusta minne hostelliin oltiin menossa ja vaikka ne toisen kuskin, meidän printaaman kartan sekä suurennuslasin avulla(paljon terveisiä vaan Suomen navigaattorin omistaville taksikuskeille, eli KAIKILLE) selvisi edes mahdollinen suunta. Ei onneksi pahasti eksytty, viimeisessä mutkassa käännyttiin vähän liian aikaisin ja kuskin piti käydä lähimmässä kampaajassa kysymässä neuvoa. Lopulta satuin ihan vahingossa näkemään World Friendship Centerin kyltin yhden talon ovessa ja sieltähän se meidän hostelli löytyi! WFC on ydinaseita vastustavan non-profit järjestön ylläpitämä vapaaehtoistyöllä pyörivä bed and breakfast. Vapaaehtoiset hoitavat paikkaa aina kaksi vuotta kerrallaan ja tämä nykyinen pari on mukava vanhempi amerikkalaispariskunta. Itse hostellissa on ainoastaan kolme huonetta ja tämä tuntuu ihan siltä, että oltaisiin parin luona kylässä. Ensin tuntui vähän hassulta ja jopa tungettelevalta, mutta maksavia asiakkaitahan me ollaan! Huone maksoi noin 35 euroa per naama per yö ja hintaan kuuluu aamiainen. Talon ovia ei ikinä lukita, joten joka kerta kun kävelen ulko-oven ohi päässä pyörii "Ei muumitaloa lukita yöksi, hei muuuumiiii...." :D

Tässä hostellissa huoneet ovat siis tyypillisiä japanilaisia ryokan-majatalon huoneita, eli lattialla nukutaan futonilla, lattia on tehty tatamimatoista ja ovet on paperisia liukuovia!

Koska tultiin WFC:lle jo seitsemältä, painuttiin suoraan pehkuihin (kiltti pariskunta oli luvannut huoneen olevan seittemältä valmis että päästäisiin suoraan lepäämään). Nukuttiin sitten yhteentoista jonka jälkeen pariskunta selitti miten löydettiin helpoiten Peace Memorial Parkiin. Hostellista oli vain noin 10 minuutin kävelymatka puistolle. WFC:ltä olisi etukäteen voinut tilata myös matkaoppaan mukaan (luultavasti se pariskunta) tai sitten aamiaiselle atomipommista selvinneen uhrin kertomaan tarinaansa, mutta jätettiin molemmat väliin.

Hiroshimassa taisi olla seitsemän eri jokea jotka menevät suoraan kaupungin läpi. Tämän takia kaupunki näyttää edes vähän nätimmältä, koska muuten kaikki olisi vaan tylsää ja harmaata.

Peace Memorial Parkissa käytiin sitten muistomuseossa joka oli aika ällöttävä ja välillä todella ärsyttävä. Paikka koostui eniten valokuvista ja pitkistä tekstilitanioista joita ei millään jaksanut kaikkia lukea, sekä jäljellejääneistä kattotiilistä, tavaroista ja vaatteista yms. Museossa on kolme kerrosta, ensimmäinen kertoo Hiroshiman lähihistoriaa ennen pommin pudottamista, toinen kerros kertoo pommin jälkeisestä ajasta sekä ylipäätään ydinaseista ja kolmanessa kerroksessa on jäljellejääneitä tavaroita sekä enemmän henkilöhkohtaisia tarinoita selviytyjiltä yms.

Ensimmäisessä ja toisessa kerroksessa tarinat olivat todella kiinnostavia ja oli hyvä lukea vähän lisää historiaa atomipommista. Toisen kerroksen osuus jossa kerrottiin yleisesti ydinaseista oli aika rajua tekstiä siitä miten koko maailma tulee tuhoutumaan ydinsodassa yms. Kyllä mä ymmärrän että ydinaseet on pahoja, mutta jotenkin teksteistä huokui sellainen hippisyys ja maailmanparannus-agressio että alkoi vähän hirvittää koko homma! Muutenkin Hiroshimassa ollaan mielestäni jopa vähän ylifanaattisia tämän maailmanrauhan julistamisen kanssa. Niinkuin Antti huomautti, mitä tahansa pommiin liittyviä juttuja lukee museoissa tai muistomerkeissä, ne kuulostaa ihan joltain missikisa-vastaukselta. Ymmärrän joo että atomipommi oli Hiroshimalle todella kauhea tapahtuma, tietenkin koko maailmalle kanssa, mutta siitä paasaaminen meni välillä vähän yli. Siitä tuli melkein vähän sellanen fiilis että hui nyt me kaikki kuollaan!! Onneksi Antti muistutti, että ollaan ainakin tällä hetkellä varmaan maailman turvallisimmassa paikassa, koska kuka nyt haluisi tuhlata atomipommin posauttamaan saman kaupungin uudestaan?! :D

Kello joka pysähtyi pommin iskiessä

Ennen

Jälkeen

Museon sisältä

Museo on suht lähellä pommin epicenteriä, eli sitä kohtaa mihin se putosi. Se räjähti 600 metriä maanpinnasta.

Antti selittää sienipilvistä!

Kolmannen kerroksen jäljellejääneet tavarat olivan aika ällöjä ja etenkin palavien uhrien kuvia ja sulavien lasten näköisiä vahanukkeja teki pahaa katsella. Museosta löytyi myös uhrien palaneita kynsiä (kokonaisia jotka oli irronneet sormista), isoja palaneen ihon palasia jotka olivat kuoriutuneet ruumiiden päältä ja uhrien hiustuppoja. Nämä oli mielestäni liikaa ja siinä vaiheessa museo ei ollutkaan enää niin hauska. Tai siis tietenkään museon tarkoitus ei ole olla hauska, mutta ei sen nyt tartte mielestäni ihan noinkaan ällöttävä ja pelottava olla! Mutta ehkä mä oon vähän mamo tällaisten suhteen :D

Peltikatto

Yhteensulaneita kattotiiliä

Epämuodostunut lasipullo

Käveltiin museon jälkeen Peace Memorial Parkin läpi, katsottiin ensin eternal flame monumenttia jonka sisällä on kirjattuna kaikkien uhrien nimet ja pienen vesialtaan päällä on niin sanottu eternal flame joka sammutetaan vasta kun maailman viimeinen ydinase on tuhottu. Meidän kimppuun hyökkäsi puistossa kaksi kristittyä japanilaista naista jotka lukivat meille raamattua ja miten Jumala pelastaa yms yms. Jotenkin luulin, ettei tällaista käännytystä Japanista löytyisi, mutta kyllä ne maailman joka kolkkaan tunkee!

Mulla on nälkä, tartten ruokaa-naama

Muistomerkki jonka keskeltä näkyy eternal flame ja A-dome.

Puistosta löytyy myös uhrien muistomerkki jonka sisällä on halli josta näkee tuhon laajuuden epicenteristä katsottuna. Kuvat on tehty raunioiden tiilistä, yhtä monesta kun uhreja oli.  

Puistossa on myös pieni muistomerkki yhdelle leukemiaan sairastuneelle tytölle, joka kuolinvuoteellaan päätti tehdä 1000 origamikurkea. Hän uskoi selviävänsä jos pystyi tekemään kaikki 1000. Hän ei kuitenkaan kaikkia ehtinyt tehdä, mutta luokkakaverit viimeistelivät työn hänen puolestaan. Nykyään origamikurkia pidetään hyvää onnea tuovina ja muistomerkin luona löytyy monia lasikaappeja täynnä paperikurkia. Ennen ne roikkuivat monumentista tai viereisistä puista, mutta joku vinksahtanut opiskelija poltti kaikki kurjet saadakseen huomiota sille, ettei yliopistosta valmistuneet saa töitä.

A-dome

A-dome

Origamikurki-muistomerkki

Kurkia

Joen toisen puolen rannalla näkyy A-dome, Hiroshiman tunnetuin rakennus. Se on jätetty samaan tilaan kun miten se pommin jäljiltä jäi. Ihme sinänsä, koska epicenter ei siitä kaukana ole ja kaikki muut rakennukset (Japanin entistä pankkirakennusta lukuunottamatta, joka selvisi niin hyvin, että se vielä tänä päivänä näyttää samalta kun ennen pommia, vaikka se on aivan epicenterin vieressä!) tuhoutuivat täysin.

Ennen ja jälkeen

Seuraavaksi vuorossa oli Hiroshiman linna. Se tuhoutui pommituksissa täysin ja on jälleenrakennettu moderniksi. Ulkoapäin se näyttää vielä vanhanaikaiselta, mutta sisältä se on täysin moderni museo. Ihan kiinnostava se silti oli, ei siinä mitään. Linnan tiluksilta löytyy myös pyhättö, joka sekin on täysin erilainen kun Kioton vanhat pyhätöt. Tässä oli lasiovet ja modernit kaiutinsysteemit sun muuta!

Nämä on siis delfiinejä eikä kala/lohikäärmeitä :D

Ärrrrr!!!

Yaarrrgghh!

Äh missasin!! Sen aikaa kun kävin vessassa Antti pääsi katselemaan taas yhtä Japanin outouksista. Tässä pappi siis siunaa uuden auton! :D

Ainoa kuva mitä linnan sisältä sai ottaa. Varmaan juuri sen takia, ettei siinä mitään otettavaa olekkaan :D

Löydätkö kaksi pulua?

Linnan jälkeen suunnattiin shoppailukadulle syömään ja päädyttiin johonkin paikallisten suosimaan italialaisravintolaan. Syötiin sitten valkosipulivoiriisiä, valkosipulivoissa paistettuja katkarapuja ja hyviä jälkkäreitä! Antti otti tiramisun ja ite otin suklaakaramelli fonduen! Namiiii! 

Ei taas kuvia! Mä yritän syödä!! -.-

Fondue!

Syömisen jälkeen oli tarkoitus käydä katsomassa vieressä olevaa atomipommin epicenteriä, mutta muistin sen vasta nyt blogia kirjoittaessani!! Harmi! -.- Hostellille päästiin jo kahdeksan aikaa, mutta koska rästikirjoittelua ja kuvien muokkausta oli niin paljon, täällä minä kukun puolenyön aikaa vaikka Antti on vetänyt sikeitä jo pari tuntia! Huomenna aamupala tarjoillaan kahdeksalta jonka jälkeen lähetään seikkailee Hiroshiman lähellä olevalle temppelisaarelle jonka nimeä en millään tällä hetkellä muista, Joku Miyajiman tapainen se taisi olla... Illalla lähtee sitten kahdeksalta 12 tunnin yöbussi kohti mun lempparikaupunkia, Tokiota!! Jeeee!!

Kaiken kaikkiaan Hiroshima oli yllättävän tylsä kaupunki. Ei täällä kauheasti näkemisen arvoista ole, paitsi tietenkin noi atomipommiin liittyvät jutut. Itse kaupunki on harmaa, moderni ja suht ruma, eikä shoppailupaikatkaan vedä vertoja esim. Osakalle, joka on ihan yhtä lailla harmaa ja ruma, mutta silti omalla tavalla viehättävä. Kyllä täällä tämä yksi viikonloppu vierähtää rattoisasti, mutta ei täällä sen enempää aikaa tarvitse tuhlata. Kohti Tokiota siis!^^