Japanin cheerleading ei vissiin ikinä tule olemaan täysjärkistä, ainakaan mun mielestä! Tänään Kyoto Sangyon cheerleaderit oli kutsunut mut niiden Cheer stage näytökseen koulun jälkeen. En tiennyt yhtään mitä odottaa, oikeastaan ajattelin että koko homma olisi tylsä jos ottaa huomioon niiden ei mitenkään maailman mahtavimmat taidot, mutta saatiin Nancyn kanssa huomata, että tämä joukkue on ainakin tässä yliopistossa todella suosittu! En sitten ole varma onko se niinkään hyvä asia, koska se tarkottaa, että kaikki luulee että cheerleading on tällaista näiden harrastamaa tanssihöpötystä...
Cheer stage järjestettiin Koyama Hallissa, sama paikka missä käytiin viikko sitten katsastamassa gagaku-konsertti. Sali oli täpötäynnä ja ovella jaettiin sellasia puhallettavia putkia joita löydään yhteen että saadaan kauhea älämölö aikaseksi.
Ohjelma koostui monesta eri pikkushowsta, oli aloitus-stunttailua, tanssiesityksiä maailman eri maista, eri juhlapyhiin liittyviä tansseja ymsyms. Heti alussa sain huomata, että nämä tytöt on sittenkin vähän parempia kun mitä treeneissä on näkynyt! Heti ekassa showssa lensi yksi heitto A ja yksi hitchpyrtsi! o.O Mistä näitä yhtäkkiä on alkanut tulee kun normaali librakaan ei viime treeneissä pysynyt ylhäällä?! :D
Nancyn kanssa todettiin, että ohjelma oli oikeastaan tosi viihdyttävä ja hauska, kunhan blokkasi mielestä sen että oltiin katsomassa yliopiston cheerleadingjoukuetta. Jos mietti, että oltiin päiväkodin joulujuhlissa katsomassa lasten tanssiesitystä, niin tuli heti parempi fiilis :D Japanissa monet asiat on tehty lapsellisesti ja tietty pinkki-pörröisyys ja lapsellisuus kuuluu kulttuuriin, mutta kun katsoo kymmentä minun ikäistä tyttöä tanssimassa Disney-laulujen popversioihin pinkkeihin tyllihameisiin puettuina, niin käy välttämättä mielessä että Suomessa aikuiset ihmiset ei tuollaista ikimaailmassa tekisi!
Puolet ohjelmista oli siis juuri tuollaisia "Jee ollaan pikkulapsia ja suloisia pinkkejä pörröisiä ja pompitaan ympäri lavaa huutaen 'Onko teillä kivaa?!'" Ei ihan mun mieleistä cheerleadingiä :D
Ne ohjelmat jotka ei ollut superlapsellisia olivatkin sitten ihan toista ääripäätä. Tytöt keikisteli Lady Gagan tahtiin bikini-yläosissa ja minihameissa jotka ei todellakaan jättänyt mitään mielikuvituksen varaan. Itse tanssiesityskin sai meidät ihmettelemään jälleen kerran, että oltiinko tultu vahingossa strippiklubille (niin kuin Halloween bileissä).
Japanilaisten ihme suhtautuminen seksiin ja seksuaalisuuteen jaksaa aina ihmetyttää. Periaatteessa se on kieletty aihe josta ei kysellä eikä puhuta ja jos joku vahingossa siitä pihahtaa, niin kaikkia nolottaa. Samalla esim. todella vähäiset vaatteet yliopistolla, avoimesti mainostavat Love Hotelit sekä kioskien näyte-ikkunoissa esiteltäviä pornolehtiä ei ihmetellä. Myös pornon lukeminen metrossa on täysin normaalia, kunhan se on sarjakuvamuodossa. Cheer stagella oli myös paljon vanhempia ja isovanhempia katsomassa, ja ihmettelenkin että tällainen suht epäsuvaitsevainen kulttuuri ei sitten yhtään hätkähdä siitä, että lapsenlapset keikistelee lavalla jalat levällään melkeinpä ilman vaatteita...
Ehkä juuri edellä mainituista syistä paikalle oli saapunut myös kutsumaton vieras, keski-ikäinen mieshenkilö joka käytti koko Cheer stagen ajan siihen, että lähenteli tyttöjä salissa. Siitä tuli todella epämukava olo, koska me istuttiin Nancyn kanssa juuri yhden käytävän edessä ja mies hiippaili koko ajan meidän selkien takana. Cheer stage kesti kokonaisuudessaan kolme tuntia (!!!!!) jonka aikana pidettiin kolme 10 minuutin taukoa. Näiden taukojen aikana mies käveli salia edestakasin ja tuijotti tyttöjä, astui lähemmäksi, hykerteli ja hymyili pelottavasti ja jatkoi sitten matkaa kun tytöt käskivät hänen painua kauas heistä. Kun show sitten jatku, mies meni istumaan eri tyttöjen viereen tekemään samaa hommaa, kunnes ne aina käski hänen vaihtaa paikkaa. Ihmeteltiin Nancyn kanssa suuresti, miten kukaan paikalla olevista järjestyksenvalvojista ei puuttunut asiaan ennen kuin yksi tyttö kävi valittamassa miehestä kahden tunnin jälkeen. Tämä on taas van yksi esimerkki siitä, että Japanissa on vieläkin tasa-arvo vähän hukassa.
Esimerkiksi naisten seksuaalinen ahdistelu työpaikalla on arkipäivää, metroissa pitää olla naisille omat vaunut ettei miehet pääse kähmimään kesken ruuhkaisen työmatkan. Tätä tapahtuu vieläkin todella paljon! Suurin syy on kuulemma se, että naiset vieläkin näkevät sen häpeänä, että heille tapahtuu jotakin kauheata, ja sen takia he eivät inahdakkaan vaikka tuntevatkin jonkun vieraan miehen kourivan hameen alta... Tokiossa on nykyään naisvartioita siviilivaatteissa metroissa jotka tekstarilla pystyvät ottamaan naisiin yhteyttä ja kysyä jos heitä ahdistellaan. Silloin nainen voi hiljaa ilmoittaa naisvartijalle asiasta, eikä silloin itse joudu noloon tilanteeseen.
Cheer stage tosiaan kesti kolme tuntia ja kahden tunnin kuluttua alko todellakin kyllästyttää! Välillä cheerleaderit juoksi pitkin käytäviä ja nappaili vapaaehtoisia lavalle heittelemään palloja renkaiden läpi ja jakelivat heille palkintoja. Viimeiset puoli tuntia meni siihen, että jenkkifudisvideoiden avulla simuloitiin mitä cheerleaderit pelin aikana tekevät... Huoooh tylsää!
Ai niin, kuvia ohjelman aikana ei saanut ottaa, harmi sinänsä, olisi ollut kiva näyttää teille minkälainen sekosirkus tämäkin oli! Nancy sanoi aika osuvasti kesken shown, että välillä tämä maa on niin sekopäinen ja outo, että jotenkin odottaa heräävänsä hetkenä minä hyvänsä ja tajuavan, ettei tällaista oikeasti voi olla olemassa. Ja se pätee kyllä moneen asiaan täällä!
Nyt kello on jo miljoona, huomenna mulla ja Katilla on uskonnon-esitelmä japanilaisista perinteisistä häistä. Muuten ihan jees juttu, mutta mulla kun ei löydy tällä hetkellä ääntä ollenkaan! Olen vain pihissyt ja yskinyt koko illan o.O Toivottavasti mun uusi ihme-juoma auttaa ja ääni palaa huomiseen mennessä! Täältä saa juoma-automaateista kuumaa sitruunamehua johon on lisätty C-vitamiinia ja se on tosi tosi hyvää ja auttaa varmasti mihin tahansa nuhaan ja kurkkukipuun :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti