Mun hemmetin kone paatti sitten eilen illalla sanoa itsensa irti, sinne meni viikon kuvat ja keskeneraiset koulutyot... Joudun siis kayttamaan naita todella vaikeita japanilaisia poytakoneita jotka a) kestaa 20 minuuttia avata (mulla on jo nyt makkeja ikava!!) b) nappis on niin erilainen ettei kirjoittamisesta tule mitaan, saatika sitten esim sahkopostiin tai facebookiin kirjautuminen...
Ollaan nyt Nancyn kanssa lahdossa yhteen makkikauppaan viemaan mun konetta huoltoon ja ostaa samalla uusi johto mun kovalevyyn... Arsyttaa niin helvetisti.........
Eniten arsyttaa se, etta Antilla ja mulla nayttaa olevan koko maailma meidan vaihtoja vastaan... Ensin Antti lahti vaihtoon kuukautta aikaisemmin kun mita ensin luultiin, paivaa ennen lahtoa (lahto tietenkin sopivasti mun synttariaamuna) Antin kone meni rikki, sitten Meksikon netti ei toiminut pariin viikkoon ollenkaan, sitten mun puhelin sekosi eika vastaanota vielakaan viesteja normaalisti, sitten Antin puhelin sekosi niin etta Antti pysty lahettaa mulle viesteja mutta mun viestit ei mennyt Antille perille ja nyt mun kone hajosi... Eli tasta puuttuu enaa etta lentokoneet putoaa ennenku Antti paasee Japaniin niin sitten kaikki mahdolliset asiat on menny pieleen... Eiko se jo riita etta joudutaan olee kuusi kuukautta erossa?! Pitaako siita tehda mahdollisimman vaikeeta...
No, peukut pystyyn etta kone saadaan korjattua, muuten mamma saa kylla tuoda mulle Suomesta uuden, koska japanilaista konetta en halua! Tata on mahdoton kayttaa!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti