Aamuherätys ei tietenkään kovin ihana ikinä ole, etenkään kun se on 4:30 ja on nukkunut vain jonkun 4 tuntia, joten nukuin suurimman osan matkasta Tsukijin kalamarkettiin, mutta kun sinne päästiin ei enää ollu varaa nukkua jos hengissä tahtoi pysyä! Oltiin kyllä opaskirjasta luettu, että trukkikuskit ei turisteja siellä varo (periaatteessa paikka siis ei mikään turistinähtävyys ole, siellä on kuitenkin isot kalahuutokaupat viideltä ja ravintoloille myyminen yms, joten siellä pitää pysyä poissa tieltä!) ja että pitää yrittää pysyä poissa tieltä. Helpommin sanottu kuin tehty! Trukit ajoi tuhatta ja sataa joka suunnasta, niiden välissä meni rekkoja, polkupyöriä, kärrymiehiä, kiireisiä ihmisiä ja painavia laatikoita kantavia tyyppejä, joten koko ajan piti varoa, hyppiä sivulle, juosta alta pois, väistää ja pyydellä anteeksi! Mutta oli kyllä todellakin aikaisen herätyksen arvoinen paikka! Siis wow! Hermottoman kokoinen halli täynnä kaikkia maailman eri kalalajeja, joista massiiviset tonnikalat olivat tietenkin kaikista hienoimpia! Siellä ihmiset sitten perkasivat ja hakkeloivat kaloja joka pöydässä! Kalamarketin uumenissa oli se tunnettu tonnikalahuutokauppa, mutta sinne turisteja ei päästetty edes lähelle, sen verran tärkeä asia se huutokauppa kuitenkin on. Valitettavasti en yhtään ihmettele miksi turistit eivät ole Tsukijin kalatyypeille mieluisia vieraita, yhdessäkin paikassa hölmöt amerikkalaisturistit ihmettelivät mikä ihme valas joku tonnikala siinä pöydällä oli ja meni sitä sörkkimään?! Kuka hiton idiootti tekee sellasta häh? Toisten pitää sitä kalaa vielä ravintoloille myydä! Me oltiin Antin kanssa onneksi mallikansalaisia, väistettiin kaikkia koko ajan, pysyttiin poissa tieltä ja ei koskettu mihinkään! Tämä paikka on kyllä ansainnut maininnan Tokion parhaana nähtävyytenä ja kokemuksena, niinkuin sitä on monessa opaskirjassa ja netissä hehkuteltu!
Tsukiji on siis maailman suurin kalatukku. Siellä myydään kaikkea merilevästä ja sardiineista 300 kg tonnikaloihin ja valaisiin. Valaita yritin kauheasti kuikuilla, mutta niitä ei näkynyt. Mietittiin Antin kanssa, että niitä ei varmaan kauheasti siellä aluella näy minne turistit pääsee, se on kuitenkin sen verran kiistanalainen juttu. En tiedä... Tai sitten se vain ei osunut reitin varrelle, koska se paikka oli JÄTTI-ISO!!! Mentiin sen koko marketin läpi, kierreltiin ja kaarreltiin, mutta eihän siellä mitenkään voi kaikkea nähdä. Tonnikaloja nähtiin kuitenkin paljon! Ja eläviä kaloja ja rapuja kanssa! Itse tonnikala-huutokauppa on Tsukijissa tärkeä, mutta sinne ei päästetä turisteja lainkaan. Sitä ei saanut edes jäädä katsomaan, vaan meidät häädettiin kokonaan pois. Nettitietojen mukaan huutokauppa piti olla auki turisteille (se on ollut kielletty aina pari kuukautta kerrallaan yms ja viimeinen kielto piti loppua 27.1.2011, mutta ehkä sitä sittenkin on jatkettu). Ei se kauheasti kuitenkaan haitannut, siellä oli niin paljon muuta katsottavaa!
Siellä ne trukit vetää tuhatta ja sataa!
Merimakkara
Tonnikalan paloittelua
Siellä ne jäätyneet kalat makoili maassa
Lisää tonnikaloja
Red snapper ehkä? Onko? En tiiä!
Noi oli vielä elossa!
Eeew!
Noi oli ihan jätti-isoja!
Näistä kuvista ei saa mitään käsitystä miten isosta paikasta oikeesti on kyse! Se on ihan täynnä näitä pikkusia käytäviä!
Trukkeja taas!
Ihmiset venaavat päivän tuoreinta sushia suoraan merestä tyyliin!
Pieni pyhättö joka pelastaa kaikkien Tsukujilla kuolleiden kalojen sielut
Käytettyjen boksien vuoria
Kuvia matkalla Tsukijishijon metroasemalle
Siinä se on se koko alue!
Meidän kotikulmilla oleva tunnettu vanha turistikrääsäkatu
Senso-ji temppeli hostellin vieressä
Luumupuut alkaa jo kukkia!
Antti on vetäny sikeitä tässä mun vieressä jo monta tuntia kun oon kirjotellut blogia, nyt kello on melkein 11 aamulla niin ehkä saisin vielä tunnin-kaksi unta ennenku lähetään shoppailee! Huh! Onneks sain kaikki päivät nyt kirjotettua niin ei jää liikaa rästiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti