Täällä Bunny bloggailee seikkailuistaan vaihtarina Japanin Kiotossa! Opiskelen Kyoto Sangyon yliopistossa Japanin kieltä ja kulttuuria syyskuusta 2010 helmikuuhun 2011. Toivottavasti innostut seuraamaan toilailujani täällä nousevan auringon maassa, koska niitä riittää!

みんあさん、ようこそ!

lauantai 27. marraskuuta 2010

Kiyomizu-dera

Huomenta rakkaat ihmiset! Kello on täällä jo neljä iltapäivällä mutta vieläkin tuntuu ihan aamulta! Uudelta aamulta (sen takia, että otin juuri kahden tunnin päikkärit)! Heräsin jo seitsemän aikaa aamulla herätyskelloni pirinään, koska tarkoitus oli lähteä aikaisin aamulla Kiyomizu-deran temppeliin. Väsymys kuitenkin voitti, ja makoilin sängyssä vielä tunnin ennen kuin nousin ylös. Olisin varmaan jäänyt sänkyyn loppupäiväksi, mutta koska kämppis alkoi pakkaamaan tavaroita tutorleirille kahdeksalta aamulla kun muut jo olivat lähteneet, niin en kuitenkaan olisi saanut enää unta.

(Hassu juttu muuten, kämppis oli vähän kovaääninen eilen illalla, joten menin nukkumaan korvatulpat päässä. Heräsin aamulla ilman tulppia eikä niitä löytynyt mistään! o.O Pitkän ihmettelyn jälkeen ne löytyi huoneen lattialta, molemmat ihan eri puolilla huonetta! Mitä ihmettä mä oon unissani tehnyt?! :D)

Jaksoin raahautua oleskelutilaan syömään ruisleipää koneen ääreen (harmikseni yksi ruisleipäpaketeista oli ehtinyt matkalla homehtua -.-) mutta tietenkin jämähdin koneelle vielä toiseksi tunniksi! Vasta yhdeksän aikaa jaksoin raahautua takaisin huoneeseen hakemaan tavaroita. Kämppis oli vieläkin huoneessa vaikka lähtö tutorleirille oli tapahtunut jo puoli kahdeksalta aamulla, mutta kun kyselin onko hän vielä menossa hän vakuutti että ehtii pyöräillä mökille ennen muiden saapumista o.O Outo homma! Luulisi junan olevan nopeampi :D

Anyways, olin vielä lähtiessäkin niin väsynyt, että kävelin silmät kiinni Nikenchayan juna-asemalle (tai silleen välillä kurkkien etten kävellyt päin pylväitä). Aamu oli todella kylmä ja ensimmäistä kertaa hengityskin savusi (hups en keksi sitä oikeaa termiä nyt! Syyttäkää väsymystä)! Onneksi otin hanskat ja pipon mukaan koska asemalle saapuessani oli ihan jäässä!

Nikenchayan aseman maisemia

Junaa odottelin noin viisi minuuttia, jotka olivat tuskaisen vaiketa pysytellä hereillä! Nukahdin heti, kun pääsin junaan istumaan. Heräsin vasta päätepysäkillä, joka onneksi oli oma pysäkkini ja vaihdoin metroon jossa taas nukahdin heti. Tällä kertaa heräilin kuitenkin joka asemalla, etten missaisi omaani!

Asemalta oli noin 20 minuutin kävelymatka Kiyomizu-deralle, ja vaikka ensin olinkin vähän eksyksissä, löysin onnekseni lopulta hyvin reititetyt tien määränpäähän asti. Väsymys ei vieläkään hellittänyt, joten seisoskelin silmät kiinni kaikissa liikennevaloissa, hyvä etten niissä nukahtanut! :D

Kun kuitenkin lopulta pääsin Kiyomizu-deran alueelle väsymys karisi heti silmistä! Siis vau! Opaskirjani oli taas vaihteeksi oikeassa, jos joku temppeli on Kiotossa näkemisen arvoinen, niin se on juuri tämä! Alue on todella iso ja sinne mahtuu iso punainen porttirakennus, pagoda (pieni mutta silti nätti), itse päärakennus, Noh-teatteri, onnea tuova vesiputous, Buddhan suolistoa symboloiva onnea tuova luola, sekä pieni erillinen rakkauden pyhättö! Paikka vilisi turisteja, joten pikkasen harmitti, etten sittenkään jaksanut nousta aikaisemmin, mutta kyllä siellä liikkumaan pääsi.

Porttirakennus ja pagoda takana

Näkymät temppeliltä, Kyoto Tower näkyy ainakin hyvin!

Porttirakennus toisesta suunnasta

Pagoda

Porttirakennus vielä kerran ja Kioto taka-alalla.

Kiyomizu-dera on todella tunnettu ruskastaan, joten senkin takia turistit myllertävät sielläpäin juuri tähän vuodenaikaan. Ruska on kuitenkin jo menossa ohi, ja musta tuntuu, että viime viikolla Kiyomizu-dera olisi ollut kaikista loisteliaampana. Mutta kyllä sieltä vielä ruskaisia puita löytyi yllin kyllin! (Näyttää vähän siltä, että tämä blogi pikkasen haalistaa kuvien väriä o.O)





Kiyomizu-dera on tunnettu hyvän onnen temppelinä, ja se mainostaa itseään välillä vähän liiankin itsevarmasti. Temppelistä löytyy esimerkiksi hyvän onnen vesiputous, ja siitä sanotaan, että jos juo vesiputouksen vettä ja toivoo jotakin, niin toive toteutuu satavarmasti! Vesiputouksessa on kolme kohtaa, mistä voi juoda ja ne symboloi viisautta, terveyttä ja pitkää elämää. Japanilaiset uskovat, että voi juoda kahdesta kohdasta, mutta jos juo kaikista kolmesta niin tulee epäonnea, koska silloin ihminen on ahne.

Tämä kuva on otettu päärakennuksen parvelta. Vesiputouksesta juominen näytti olevan todella suosittua ja jonot sen mukaisia.

Siellä ne hörppi onnenvettä hopeisista saunakauhoista!

Vähän lisää ruskaa!

Temppelin alueella on periaatteessa kaksi päärakennusta, joista yksi on temppeli, toinen Noh-teatterin lava. Noh-rakennus on vähemmän tunnettu, ja toimii siis sen takia enempi kuvauspaikkana, josta saa hienoja kuvia päärakennuksesta. 

Noh-rakennus

Rakennuksesta tuli taas Niku mieleen, tämä on taas sellainen paikka johon sen ei kantsi tulla :D Jättimäinen turistilauma räpsii kuvia puiselta parvelta joka keikkuu 13 metriä maasta. Parvi viettää uhkaavasti alaspäin ja narisee aivan järkyttävästi! Eli jos Niku siihen menisi, niin se räsähtäisi tasavarmasti! Onhan se odottanut sitä tilaisuutta jo vuodesta 1633! Mutta kyllä mullakin tuli hieman tukala olo siinä vaiheessa kun seisoin aivan parven reunalla ja luin opaskirjastani ettei rakentamisessa ole käytetty yhtään naulaa, ainoastaan puutappeja... Iiks! o.O

Päärakennuksen ja Noh-rakennuksen väliltä löytyy myös pilkkopimeä luola joka symboloi Buddhan suolistoa. Jos uskaltaa kävellä koko luolan läpi, lopusta löytyy onnenkivi jota taputtelemalla kaikki toiveet toteutuu! Luola oli kuitenkin suljettuna näin pahimpana turistisesonkina...

Noh-rakennuksen ja päärakennuksen välistä löytyy myös rakkauden pyhättö, Jishu-jinja. Pyhättö ei mitenkään liity Kiyomizuderaan, vaan on ihan eri pyhättö. Se on tunnettu kahdesta rakkauden kivestä jotka ovat 6 metriä toisistaan, suoraan pyhätön edessä. Nämä kivet kiehtoo etenkin naisia, sillä jos he pystyvät silmät kiinni kävelemään yhdeltä kiveltä toiselle, he löytävät elämänsä rakkauden! Jos mukana sattuu olemaan poikaystävä, hän saa puhumalla ohjata ja auttaa. Tätä kokeili ainakin pari nuorta tyttöä hihitellen poikaystäviensä kanssa!^^ Hauskaa puuhaa!

Yksi rakkauden kivistä

Pyhätön aluella oli monia kymmeniä eri tapoja rukoilla onnea rakkauselämässä tms. Siellä oli neljä-viisi eri jumalolentoa jolta voi rukoilla onnea, sen lisäksi sieltä sai ostettua ennustuksia, onnenamuletteja ja ema-laattoja (puisia laattoja johon kirjoitetaan toive ja pistetään roikkumaan pyhätön eteen) yms.




Itse sorruin eman kirjoittamiseen, sekä ihan uuteen juttuun, jota en ole muualla nähnyt! 200 yenin lahjoituksella sai pienen riisipaperista tehdyn paperiukkelin. Siihen piti kirjoittaa joku asia, joka huolettaa. Se ukkeli heitettiin sitten isoon saaviin joka oli täytetty vedellä ja kun paperi suli veteen, huolet hävisivät. Tämä oli positiivinen ylläri, koska se sulaminen näytti todella siistiltä! Paperi suli melkein heti veteen, mutta itse kirjoitettu teksti jäi kellumaan pinnalle! Harmi, ettei siitä saanut kunnon kuvia!


Siellä se ukkeli sulaa!

Päärakennus oli kyllä todella näyttävä kun sitä katsoi Noh-rakennuksen parvelta. Rakennusta pitää pystyssä 139 pilaria ja näkymät Kioton kaupungin ylle ovat mahtavat. Parvi on siis 13 metriä maanpinnasta, ja Edo-kaudella (1603-1868) uskottiin, että jos ei vesiputoukset ja Buddhan suoliston läpi haahuileminen tuonut tarpeeksi onnea, niin kaikista paras mahdollisuus onneen ja toiveiden toteutumiseen on parvelta alas hyppääminen. Jos selviää hypystä, niin toiveet toteutuu, jos ei selviä niin kakka mäihä... Parven alla kasvoi vain pusikoita ja paljon puita, joten ehkä se on vähän pehmittänyt laskua, sillä Edo-kaudella ylöskirjatuista 234 hyppääjästä 85,4% selvisi hengissä. Nykyään tämä onnen-etsimiskeino on kielletty. Wonder why... :D

Päärakennuksen tunnettu parvi

Päärakennus

Siellä se kotikaupunki jöpöttä!




Lisää päärakennuskuvia

Pagodakin pääsi kuvaan



Tuolta ylhäältä ne hullut hyppi alas!

Temppeliltä löytyi myös pieni teeseremoniapaikka!


Kotimatka jatkuikin sitten turistikauppojen täyttämää tietä pitkin, mutta onneksi löysin niistä pari juttua mitä olen jo kauan etsinyt joululahjaksi ihmisille Suomessa^

Viuhkoja

"Maybe you cut your fingger. If you push a glass case."

Kuivattuja mustekalanlonkeroita o.O

Voi näitä japanilaisia! Tässäkin pienessä risteyksessä patsasteli neljä liikennevalvojaa :D

Pari kuvaa Minamiza-teatterin edustalta.

Minamiza-teatterin lyhty!

Kun vihdoinin pääsin kotiin joskus yhden aikaa olin ihan kuollut! Ja tässä olen, kahden tunnin päikkäreiden jälkeen, vielä yhtä väsyneenä! Huoh :D Lopuksi vielä I-housesta kuva, tuolla mä asun! :D









2 kommenttia:

  1. kiyomizu-dera oli kyllä ehdottomasti munkin suosikki temppeli. kävelin vaikka kuinka kauan paljain jaloin sillä terassilla ja mietin kaikkia juttuja. se puu oli ihan uskomattoman sileää varpaita vasten :)

    VastaaPoista
  2. Totta! Mä tykkään siitä tavasta että kengät pitää aina ottaa pois, vaikka oliski vaan sukat jalassa niin tulee sellanen kiva vapaa tunne kun voi tepastella ympäri temppeleiden puulattioita ilman kenkiä^^

    VastaaPoista