HUH!!!

Lentoliput on nyt vihdoinki hankittu, sain sen kauan odotetun sähköpostin sekuntia ennenku olin sulkemassa konetta mennäkseni nukkumaan!

Eli mut löytää ystävänpäivänä 14.2 kello 15.11 Helsinki-Vantaan lentokentältä! Saa tuoda ruisleipää jo kentälle koska sitä mulla taitaa olla eniten ikävä :D:D

JES! Vihdoinki... Eipä tartte enää stressata vaan nyt lähen nukkumaan!^^

Tai no, voin mä nopeesti kertoo vähän koulusta!^^

Eli eilen mulla oli ensin Japanin kielioppia aamulla. Mua oltiin peloteltu tosi paljon että meijän opettaja  Kitagawa-sensei on kauheen pelottava ja ankara, mutta mun mielestä se on tosi kiltti ja avulias, vaikka se kyllä pitää aika kovaa kuria. Mut se sopii mulle! Eipä ehdi tunnilla löysäillä!

Mulla oli eilen myös japanin kulttuurikurssi joka oli kiinnostava, mutta opettaja oli tosi vanha japanilainen nainen joka vaikutti todella tylsältä eikä oikein saanut tuntia pysymään kasassa, jostain syystä eksyttiin koko ajan aiheesta! Mutta jatkan kyllä kurssia silti, koska pääsen Naraan luokkaretkelle kattomaan jotain shogunin aarretta joka on auki yleisölle vaan 3 viikkoa vuodessa! Sen lisäksi tullaan puhumaan japanilaisesta arkkitehtuurista ja puutarhoista kanssa ja se kuulostaa kiinnostavalta!

Viimeinen tunti eilen oli kurssi naisten roolista japanilaisessa teatterissa ja elokuvissa! Se oli kauheen vaativa kurssi! Opettaja puhui kauheesti ja kaikki piti kirjoittaa ylös! Se opettaja oli niin tyypillinen sellanen drama teacher! Sillä oli värikkäät vaatteet, isot värikkäät silmälasit ja huitoi kun hullu koko tunnin ajan! Se kanto mukanaan myös isoa värikästä viuhkaa jolla se osoitteli ihmisiä! :D Se vaikutti kyllä tosi kivalta kurssilta. Meijän pitää kurssin aikana mennä kattomaan japanilaista teatteria omalla ajalla ja kirjottaa siitä jonkinlainen analyysi. Samalla kurssilla oli myös yliopiston cheerleadingjoukkueen kapteeni (kai) mutta siitä enemmän myöhemmin!

Tänään koulu alkoi vasta 13:15 ja ensimmäisenä vuorossa oli Japanin uskonnot-kurssi. Aihe kiinnostaa kyllä, koska täällä uskonto on jotenki NIIN erikoista ja hassua, mutta opettaja puhui tosi paljon ja jossain vaiheessa huomasin etten vaan jaksanut enää kuunnella! Suoraan uskonnonkurssin jälkeen oli historiankurssi, samassa luokassa saman opettajan kanssa, niin päivä tuntui yhdeltä pitkältä kurssilta. Historiankurssi oli uskonnonkurssia kiinnostavampi, mutta sama ongelma, tekstiä tuli niin paljon että jossain vaiheessa pää ei pysynyt enää mukana ja jäin jostain syystä harjoittelemaan kaunokirjoitusta jota en siis ole tehnyt ala-asteen jälkeen :D Ihme asioita sitä tulee mieleen hassuissa tilanteissa!

Koulun jälkeen tavattiin meijän henkilökohtaiset tutorit ja joukossa oli myös tuttu naama! Heti kun astuin luokkaan mua tervehti Saki, joka oli viime lukukauden Jyväskylässä vaihdossa! Sakista tuli sattumoisin Katin tutori!^^ Mun tutori, Akie, oli tosi energinen ja hauska tyttö, opiskelee englantia joten jee sehän jopa puhuu kieltä! (täällä tosiaan englannin opiskelu ei todellakaan tarkoita sitä että kieltä pitää osata :D) Harmi kyllä tutorilla oli kiire jonnekkin muualle, niin lähdin sitten yksin takaisin I-houselle kun muut jäivät tutorien kanssa juttelee.

Mutta niin! Siitä cheerleaderista sen verran että pelotti PIKKASEN mennä sille juttelemaan koska se oli niin kaunis! Sillä oli pisimmät tekoripset mitä oon ikinä nähnyt, täydellisesti värjätyt hiukset niin että joka ikinen raita oli symmetrinen, niin paljon pakkelia naamassa että se näytti aivan joltain maskeeratulta näyttelijältä ja vaikka sillä olikin vaan verkkarit ja huppari päällä niin se sai nekin vaatteet näyttämään jotenkin supermuodikkailta!

Täällä on siis kahdenlaisia ihmisiä (roughly speaking); on normaaleja opiskelijoita jotka ei käytä ollenkaan meikkiä ja joilla on tavallisia, tylsännäköisiä vaatteita, ja sitten on supermallin näköiset, hulluissa korkkareissa sipsuttelevat muotitietoiset pakkelinaamat joilla kaikilla on täydelliset hiuslisäkkeet, kilometrin pitkät irotripset ja viimeistä huutoa olevat vaatteet. Sama pätee myös miehiin, on  todella nuorilta näyttäviä, tylsästi pukeutuneita hiljaisia hissukoita tai sitten on ihan yhtä pakkelinaamaisia poikia kun tytöt, joilla on ihme muotivaatteita, man-purseja, niin paljon hiuslakkaa hiuksissa ettei yksikään hius liiku ja melkein kaikilla lisäksi oranssi feikkirusketus! Ulkonäkö on Japanissa iso asia, ja siihen todella panostetaan paljon! Koska Japanissa käytetään koulupukuja lukion loppuun saakka, yliopisto on ensimmäinen paikka missä nuorten oma tyyli näkyy kouluissa. Ihmettelen todellakin miten nämä ihmiset jaksaa laittautua joka päivä! o.O Onneksi meillä vaihtareilla ei ole minkään näköisiä ulkonäköpaineita, meitä tuijotetaan koko ajan kuitenkin, ei sen takia että näytettäisiin jotenkin hyviltä, vaan sen takia että ollaan eksoottisia ulkomaalaisia :D

Tämä ylilaittautuminen pätee myös kaupungin muihin paikkoihin, ei ainoastaan kouluun. Nähtiin Nancyn kanssa Kioton rautatieasemalla vähän meitä vanhemman tytön jolla oli hullut korkkarit päällä ja kantapäässä todella syvä, kunnolla vertavuotava haava niistä. Kun käveltiin tytön takana näky todella selvästi miten kenkä oikein painautui kunnolla haavan sisään joka askeleella ja verta oikeasti pursui ulos, mutta tytön ilme ei edes värähtänyt, askel ei muuttunut vaan se käveli päättäväisesti eteenpäin ihan niinkuin mitään ei olisi tapahtunut! Siinä vaiheessa ei kyllä enää oltu kateellisia niille, jotka pärjää koko päivän korkkareissa, nyt niitä enemmänkin säälii, koska huomaa että se on täällä vähän niinkuin pakonomainen juttu... Raukat mitä ulkonäköpaineita näillä on!

Noniin, cheerleaderista sen verran (sen nimi on muuten Azu) että päätettin huomenna mennä lounaalle yhessä juttelemaan treeneistä!!  En täällä tietenkään aijo treenata tai valmentaa niinkun kotona, mutta ainakin ajattelin mennä treeneihin hengailee jos ne vaan päästää mut! Täällä urheilukerhoilla on kovat hierarkiat ja säännöt. Ensimmäisen vuoden opiskelijat joutuvat käymään läpi urheilujoukkueen todella kovan karsinnan jonka jälkeen he kuitenkaan eivät pääse treenaamaan. Ensimmäisen vuoden opiskelijat siivoavat pukukoppeja, täyttävät juomapulloja, pesevät varusteita yms. Jos ne sitten seuraavana vuonna pääsee kovista karsinnoista läpi, niin sitten vasta ne saa aloittaa joukkueessa treenaamisen. Tällä tavalla ainoastaan todella motivoituneet ihmiset pääsevät joukkueeseen ja motivaatiota täällä kyllä tarvitaan! Melkein jokaisella urheilukerholla on treenit 5-8 kertaa viikossa, useimmiten sunnuntaisin 3-5 tunnin treenit. Lisäksi on omatoimitreenaamista 3-4 kertaa viikossa joka ei ole pakollista, mutta jos ei niitä tee niin ei pääse treenaamaan yhtä paljon kun ne jotka tekevät omatoimitreenit. Huhhuh! Vaikka meijän tytöt Venuksesta onkin ihania ja mulla on niitä ikävä, niin täytyy sanoo että enpä usko että ne kauan jaksaisi tällasta rääkkiä :p<3 En jaksaisi kyllä minäkään! :D

Mutta huomenna tiedän näiden cheerleadingjoukkueesta enemmän niin sitten kerron lisää!! Toivottavasti saan luvan kuvata treeneissä niin voin näyttää teille miten hulluja nää on!! Oon niin innoissani!!^^

Mutta nyt nukkumaan! Anteeksi ettei kuvia oikein ole tullut otettua, eipä koulusta kauheesti kuvia voi ottaa :D Viikonloppuna varmaan tulee enemmän kuvattua, lauantaina on ensin Saturday Jamboree ja sunnuntaina varmaan joku kulttuurijuttu!^^

Oyasuminasai! (eli hyvää yötä!^^)