Täällä Bunny bloggailee seikkailuistaan vaihtarina Japanin Kiotossa! Opiskelen Kyoto Sangyon yliopistossa Japanin kieltä ja kulttuuria syyskuusta 2010 helmikuuhun 2011. Toivottavasti innostut seuraamaan toilailujani täällä nousevan auringon maassa, koska niitä riittää!

みんあさん、ようこそ!

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Kohta olen virallisesti alien!

Tänään on ollut taas pitkä mutta hauska päivä! Aamulla meillä oli infotilaisuus koululla kaikista kursseista ja muista kouluun liittyvistä asioista, esimerkiksi minne mennä jos joutuu ahdistelun kohteeksi! Japanissa seksuaalinen ahdistelu on todella normaalia, etenkin ruuhka-aikana junissa ja metroissa. Naisille on silloin jopa omat vaunut ettei miehet pääse kopeloimaan. Ulkomaalaisille tätä harvemmin tapahtuu koska miehet tietää että ulkomaalaiset nostaa siitä kauheen äläkän ja huutaa kovaan ääneen! Japanilaisnaiset taas pysyvät hiljaa, koska heille se on melkeimpä suurempi häpeä joutua ahdistelun uhriksi kun olla itse ahdistelija, niin ne ei sen takia halua huutaa.

Saatiin myös tietoa yliopiston urheilumahdollisuuksista ja näillä on kuulemma tosi hyvä cheerleadingjoukkue täällä!! Olin ihan pähkinöinä kun kuulin!! Urheilu otetaan Japanissa todella vakavasti ja treenejä on joka lajilla 5-7 kertaa viikossa, 3 tuntia kerrallaan ja on aina pakko olla paikalla. Treenejä ei myöskään peruta vaikka ulkona riehuisi vuoden pahin taifuuni! (Josta tulikin mieleen, täällä alkaa kohta taifuuni season (mikälie onkaan suomeksi), mutta ne kuulemma harvoin tulevat Kiotoon asti) Mutta treenejä pääsee vapaasti katsomaan koska haluaa, niin arvatkaapa vaan kuka tulee asumaan kanveesilla? :D Näillä on siis oma sali kaikille lajeille, joten näiden salit täällä on tosi hienot!! Varmaan 4-5 kertaa isompi kun Killerin sali! o.O

Koulun jälkeen lähettiin porukalla hankkimaan Alien Registration Cardit ja vaikka kukaan toimistolla ei puhunut sanaakaan japania, niin saatiin asiat hoidettua suht helposti! Ainut ongelma oli kun ne yritti myydä mulle japanilaista sairasvakuutusta viidelletoista kuukaudelle (mulla on siis 15 kuukauden viisumi) ja ne ei ollenkaan ymmärtänyt kun sanoin että oon täällä vaan noin puoli vuotta! Onneksi asia lopulta selvisi (puoli vuotta täällä olevat ei edes pysty hankkimaan sairasvakuutusta, sillä siihen tarvitaan japanilainen pankkitili jota ei voi avata jos on maassa alle 6 kk).

Brittityttö Nancyn Visa Electron ei ole toiminut täällä vielä kertaakaan, joten tänään lähdimme Katin ja Nancyn kanssa Kioton päärautatieaseman postipankkiin kokeilemaan. Oltiin kaikki aika hermona, sillä meille kerrottiin, että jos ei kortti sielä toimi, niin se ei toimi missään Japanissa ja Nancy on tosiaan elänyt jo viikon täällä minimibudjetilla! o.O Onneksi kortti kuitenkin toimi ja juhlistettiin sitä käymällä Mäkissä ja Starbucksissa! :D Ensinnäki Mäkki on täällä kallis, pelkkä QP maksoi 630 yeniä, eli noin 6,30 euroa! Toiseksi, se ei todellakaan maistunut yhtä hyvältä kun Suomen Mäkkiruoka! Pihvit täällä on noin kaksi kertaa isommat kun Suomessa, joten hampurilainen maistui ainoastaan lihalle o.O Vähän harmitti mutta seuraavan kerran ostan jonkun erilaisen!^^ Vähän nauratti, olen viikon aikana syönyt spagettia ja pastakastiketta, lisää spagettia ja pastakastiketta, Mäkkiruokaa kerran ja pari kertaa kareeraisua :D Eli japanilainen ruoka on jäänyt vähän vähemmälle! Huomenna on tarkoitus mennä syömään ramenia!

Eipä arvaisi että oon Japanissa ellei olisi tuota tekstiä seinällä! (never mind mun kauheet silmäpussit -.- oli aikainen aamu :D)


Illalla meillä oli tutoreiden, eli "Kavereiden" järjestämät tervetuliaispäivällinen joka oli ihan kiva kun pääsi tutustumaan opettajiin ja paikallisiin oppilaisiin! Tässä kuva kaikista vaihtareista, "kavereista" ja parista opettajasta^^ Oon tuossa kolmannella rivillä edestä laskettuna punapaitaisen Tomin vieressä (ja näytän pieneltä :D)


Ai niin, japaninpuhelin toimii sittenkin, mutta täällä I-housessa on vaan tosi huono kuuluvuus... Joten todella mahtavaa että yliopiston mainostamat puhelimet ei edes toimi täällä missä asutaan! No, toimii ne, mutta vähän huonosti! Tässä kuitenkin kuva mahtavasta järkäleestä, eli Piccellin lainapuhelimesta, verrattuna Suomen puhelimeen ja tietenkin pakollinen kännykoru (Stitch!) koska kaikilla Japanissa roikkuu tonneittain tavaraa puhelimessa!



Lopuksi vielä lisää kuvia Kioton asemalta. Siis se on ihan J-Ä-R-K-Y-T-T-Ä-V-Ä-N iso!

Sisäänkäynti



Metroasema ja hauska metromies ikkunassa joka vilkutti ja näytti peukkua kun otettiin kuvia!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti