Täällä Bunny bloggailee seikkailuistaan vaihtarina Japanin Kiotossa! Opiskelen Kyoto Sangyon yliopistossa Japanin kieltä ja kulttuuria syyskuusta 2010 helmikuuhun 2011. Toivottavasti innostut seuraamaan toilailujani täällä nousevan auringon maassa, koska niitä riittää!

みんあさん、ようこそ!

perjantai 24. joulukuuta 2010

I left my heart in Tokyo, down by the river, don't you know, I had to let it go, nobody now can bring it home

Ihan ensimmäiseksi haluun sanoa, että reissu oli tosi onnistunut vaikka moni asia menikin vähän pieleen ja ärsytti ja hermostutti välillä! Joten sen takia päätin positiivisten ihmisten iloksi kirjottaa matkakertomuksen kahessa osassa! Eka kirjotan siis stoorin koko matkasta ja jätän pois kaikki ärsytyksen aiheet ja sitten kirjotan lopuksi sitten ärsyttävän osan :D Sitten haluan myös sanoa, että Tokio on mun lempparikaupunki koko maailmassa, heti NYCin jälkeen! Ja varoitan myös järkyttävän pitkästä tekstistä!

Matkaan lähdettiin I-housesta 21.12 joskus yhdeksän aikaa illalla aivan järkyttävässä kaatosateessa! Meitä vaihtareita oli siis minä, Kati, Nancy, Birgir ja Kitaojin asemalla seuraan liittyi myös Birgirin uusi tyttöystävä, japanilainen Waka. Birgir ja Waka on vasta viime viikolla alkanut seurustelee, joten koko reissu saatiin kuunnella sitä hömpänpömppä kikatusta ja niitä voi-ku-sä-oot-ihana-eiku-SÄ-oot-ihana keskusteuja ja puppy eyesejä ku ne imelästi tuijottelee toisiaan. Blah! :D

Saavuttiin Kioton rautatieasemalle kymmenen aikaan illalla. Bussi lähti vasta kahdeltatoista, mutta koska täältä yliopistolta ei kauheen myöhään busseja mene, niin jouduttiin lähtemään aikasin. Asemalla päätettiin käydä syömässä ennen reissua, mutta ei me tajuttu että Kioton päärautatieaseman joka ikinen kauppa ja kahvila sulkee kymmeneltä! o.O Viimeisenä mahdollisuutena lähdettiin lampsimaan kaatosateessa lähimpään Mäkkäriin, johon ehdittiin viimeisinä asiakkaina sisään!

Käytiin myös raha-automaateilla hankkimassa käteistä matkalle, mutta Japanissa rahaa ei saa seinästä iltakymmenen jälkeen, joten jäätiin sitten ilman rahaa! Huoh! Ai niin, tässä osassa ei pitänyt valittaa :D

Yöbussi oli kaksikerroksinen ja todella pieni! Vaikka ite en kauheen pitkä oo, niin mulla oli ongelmia mahtuu jalkoineni istumaan, saatika sitten nukkumaan! Laukuille bussissa ei ollut tilaa, joten reput joutui pitämään siinä ainoassa pienessä tilassa, johon ehkä mahdollisesti olisi voinut mahduttaa jalat. Oltiin kuitenkin kaikki todella poikki ja nukahdettiin heti. Itse bussireissu oli kyllä kieltämättä aika piinaava, nukuin hekä tunnin pätkissä ja olihan se vähän masentavaa kun katsoi kelloa neljän tunnin ajamisen jälkeen huomatakseen että on vielä kolme tuntia jäljellä ja joka paikkaa kolottaa jo! Mulla on polvet myös vähän oireillu viime aikoina niin se vasta olis puuttunut että polvet ois lukkiutunut kesken matkan :D

Lopulta väsy vei voiton ja heräsin vasta saapuessamme Shinjukuun, Tokioon. Oltiin perillä vasta kahdeksalta aamulla seitsemän sijasta, joten liikenteen takia reissu oli kestänyt kahdeksan tuntia. Heti ensimmäiseksi suunnattiin lähimpään Starbucksiin valtaamaan vessoja, että päästiin pesemään hampaita, vaihtamaan vaatteita ja laittamaan naamoja kuntoon. Kahvi kelpasi siinä tilanteessa hyvin kaikille kanssa!







Nancyn kanssa oltiin opittu Osakan reissulta, että kamat kannattaa viedä hotskulle mahdollisimman pian, koska niitä raahatessa selkä kuitenkin kipeytyy ja se vie energiaa eikä reissusta sitten voi nauttia yhtä paljon. Koska meidän hostelli kuitenkin sijaitsi Asakusassa, joka oli ihan toisella puolella kaupunkia, roudattiin ensin itsemme Tokyo Metropolitan Government Buildingiin ihan Shinjukun aseman vieressä, jossa oli kaksi ilmaista näköalatasannetta 43. kerroksessa. Löytyi jopa 7/11 josta saatiin rahaa nostettua! Välillä ihmettelen japanilaisten tapaa olla jossain asioissa super-pikkutarkkoja kun taas toiset asiat tehdään niin muodollisesti. Ennen näköalatasanteelle pääsyä oli laukkujen tarkastus, mutta siinä riitti että avasi laukun, ei ne edes sinne sisälle kattonut! Eli ihan turha juttu o.O

Näköala oli todella hieno ja meillä oli sään puolesta aika hyvä onni, koska aurinko paistoi ja näki kauas. Fuji-vuorta ei pilvien takia harmi kyllä näkynyt. Mutta mulla oli kivaa, koska rakastan suurkaupunkeja ja se pilvenpiirtäjien meri joka ulottui joka suunnassa horisonttiin asti oli aivan mahtavaa katottavaa! Olin ihan pähkinöinä ja toitottelin kaikille kuinka Tokio on mun lempikaupunki heti NYCin jälkeen! Joku niissä suurkaupungeissa vaan viehättää...^^









Ihana ihana jättikaupunki!!<3


Tokyo Metropolitan Government Buildingin jälkeen oli aika jättää Shinjuku ja lähtee navigoimaan armottomassa metroverkostossa kohti Asakusaa. Onneksemme metrot oli, niinkun varmaan jokaisessa suurkaupungissa, todella hyvin suunniteltu ja ei meillä ollut mitään ongelmia löytää oikea metro. Se kyllä opitiin, että metroilla voi kikkailla aika lailla. Linjat menee usein pitkiä matkoja kierrellen ja kaarrellen, joten voi valita ottaako mielummin suoran, mutta pidemmän reitin, vai vaihtaako metroa parisen kertaa ja pääsee määränpäähän nopeammin. Me kuitenkin päätettiin mielummin matkustaa vähän kauemmin, ettei heti eksyttäisi!





Kyllä me kuitenkin Asakusaan saavuttuamme eksyttiin heti, sillä Tokion metroasemissa on yksi huono puoli. Ne on useimmiten niin isoja, että linjat tulee eri rakennuksiin. Me jouduttiin kerran vaihtamaan metroa päästäksemme hostellille, mutta se oli todella vaikeeta, kun kartan mukaan linjat lähtee samalta asemalta, mutta asema on monessa eri rakennuksessa! Japanissa tiekyltit on myös todella ärsyttäviä, sillä useimmiten kylttejä löytyy ensin tosi tiuhaan, jonka jälkeen kyltit välillä häviävät kokonaan. Sitten täytyy vaan arvata mihin suuntaan pitää mennä, ja jos on onnekas, kyltit palaavat taas jossain vaiheessa maisemiin. Suurimmitta ongelmitta päästiin kuitenkin perille hostelliin Senso-ji temppelin kautta. Senso-ji on tunnettu kultaisesta Kannon-patsaasta (Buddhalainen armon jumala) jonka pari kalastajaa löysivät meren pohjasta vuonna 628. Itse kuva ei ole näytillä, joten kukaan ei tiedä pitääkö tarina paikkaansa. Ennen temppeliä kävellään ison Kaminarimon, eli ukkosportin, läpi. Portin jälkeen temppelille vie pieni ostoskatu jossa on Edo-kauden kauppojen näköisiä kojuja täynnä turistikrääsää.












Hostellimme Sakura Hostel Asakusa oli aivan tämän temppelin kulman takana ja todella kiva. Koska meitä ole reissussa viisi, saatiin ilmaiseksi yksityinen kuuden hengen huone, johon voitin hyvin jättää tavarat lojumaan kun ei ollut muita samassa huoneessa. Itse hostelli oli hyväkuntoinen ja suosittelen sitä kaikille Tokion matkaajille! Saatiin respasta lakanat mukaan ja käytiin katsastamassa huone. Huoneeseen mentiin ulkokautta ja sieltä oli näkymät kattojen ylle (oltiin kuitenkin vain neljännessä kerroksessa) ja huoneesta taas oli näkymät viereiseen pieneen huvipuistoon. Nukuttiin kerrossängyissä jotka oli yllättävän mukavat! Tässä vaiheessa nälkä iski ja kovaa, joten hostellitauon jälkeen lähdettiin kohti päivän suunniteltua määränpäätä, Shibuyaa. Matkalla metroasemalle nähtiin myös tunnettu Kultainen pökäle-talo :D Talon kultainen pökäle (joka kyllä oikeasti symboloi varmaan jotain muuta, mutta se on tunnettu pökäleenä) jakaa mielipiteitä, ja on sen takia nykyään aika tunnettu nähtävyys.

Kultainen pökäle

Shibuyaan löydettiin helposti ja käytiin ensimmäiseksi katsomassa Shibuyan kuuluisaa risteystä, joka maineensa veroisesti, oli todella kiireinen! Kavuttiin yhden patsaan päälle katsomaan, miten vihreä valo lähetti liikkeelle ihmisaallon neljästä eri suunnasta, mutta silti ihmiset taisivat päästä törmäämättä määränpäähänsä. 

Ihmismeri





Aivan risteyksen vierestä löydettiin myös Hachikon patsas. Hachiko oli akita-rotuinen koira, joka 20-luvulla tuli isäntäänsä vastaan Shibuyan asemalle joka päivä. Isännän kuoltua koira silti tuli asemalle odottamaan joka päivä 11 vuoden ajan isännän kuoleman jälkeen. Tarinasta tuli tunnettu Japanissa ja Hachiko symboloi lojaalisuutta. Nykyään Hachikon patsas on yksi Tokion tunnetuimpia tapaamispaikkoja.

Hachiko

Tässä vaiheessa oltiin kaikki jo kuolemassa nälkään, joten päätettiin ekaa kertaa koko Japaninreissun aikana käydä pizzalla! Aaaahh pizzaa on ollut kauhea ikävä!^^ Mutta saatiimpa taas oppia jotain uutta Japanin ruokakulttuurista. Pizzaa ei ravintoloissa myydä ikinä kokonaisina. Jos haluaa kokonaisen pizzan, niin joutuu tilaamaan sen kotiin. Argh!! Löydettiin niin hyvän näköinen menu johon kuului yksi jättipizza jaettuna kahteen (eli siihen sai siis yhdelle puolelle jotai täytteitä ja toiselle muuta), friteerattuja kanapaloja, salaattia, neljä juomaa ja jälkkärit. Mutta mutta... Ainoastaan kotiin tilattuna! Joten saatiin sitten pärjätä yhdella slicella ja pasta-annoksella. 

Syömisen jälkeen matka jatkui takaisin Shibuyan risteykseen ja sieltä eteenpäin kohti Shibuya 109 ostoskeskusta. Oon odottanut niin kauan että pääsisin sinne, mutta oltiin päätetty, että tällä reissulla ei shoppailla, joten se visiitti jää sitten mun ja Antin Tokionreissulle! 

Joulukakkuja!

Shibuya



Shibuya 109


Aika siisti parkkitalo! Se toimii siis samalla tavalla kun maailmanpyörä, auto ajetaan sisään ja sitten toi pyörittää sen jonnekki tonne talon sisälle parkkiin ja sitten ku haluu sen pois ni noista napeista painetaan silleen että se pyörittää oman auton taas tohon oviaukkoon!


Löydettiin vihdoinkin myös eliittihedelmiä myyvä kauppa! Oli siinä ihmettelemistä että mitenköhän hyviä 60 euron omenat oikeesti voi olla... Tai sadan euron mansikat :D Neliskulmasia vesimeloneja ei harmi kyllä näkynyt, mutta löydettiin pään kokoisia greippejä!

Miten olisi 77 euron lahjakori?

Tai 54 euron omena?

Saa niitä omenoita onneksi yhdeksälläkin eurolla kappale!

Melonit sen sijaam maksaa 115 euroa tai 144 euroa!

Ja jos mansikoita tekee mieli niin tästä boksista joutuu pulittamaan 96 euroa!!

Käveltiin ympäri ämpäri Shibuyaa, käytiin Love hotel-districtissä (oon maininnut näistä aikasemminkin, eli love hotelit ovat hotelleja josta voi varata huoneen pariksi tunniksi tai koko yöksi. Koska Japanissa asunnot on pieniä ja parit asuvat usein kotona vanhempiensa kanssa, nämä hotellit on tarkoitettu heidän käyttöönsä, että pääsevät viettämään ”laatuaikaa yhdessä”. Niissä on joka huoneessa eri teema, joten omien mieltymysten mukaan voi valita esim, uber-romanttisen pinkin sydänilmapalloilla täytetyn huoneen, vankityrmän, koululuokan yms yms.) Hotellit ei kuitenkaan Shibuyassa ainakaan ole mitenkään piilossa, vaan ne mainostavat huoneitaan avoimesti kaduilla. Vaikka jotkut näistä Love hotel-kaduista oli vähän dodgyn näköisiä, Tokiossa ei kertaakaan tullut epäturvallinen olo.

Pienen Shibuya-kierroksen jälkeen jatkettiin kävellen kohti Harajukua jossa tähän aikaan vuodesta löytyy Tokion Joulukatu. Matkalla ehdittiin eksyä monta kertaa, mutta lopulta päästiin määränpäähän. Matkalla nähtiin esim. C.C. Lemonin limutehdas ja Japanin suurimman telkkarikanavat NHK:n talot. 

Nähtiin jonkun komediashown kuvaukset


Muscle theater?! o.O

NHK talo

Kodittoman hepun koti! Kodittomia Tokiossa näky yllättävän paljon. Kiotossa niitä ei näy, paitsi että siltojen alla näkyy niiden hökkelirakennukset.

Harajuku

Tokyo Olympics silta

Harajukuun päästyämme jatkettiin Omotesandon tunnettua kahvilakatua (eli sitä joka nyt on Joulukatuna) alas kunnes jouluvalot loppuivat. Matkalla näkyi suurimpien muotibrändien kauppoja, ja taas tuli sellanen fiilis, että kyllä ne Louboutinin kengät olis kivat Tokiosta ostaa, jos vaan on rahaa.





Ihania laukkuja :D Ja alakulmassa tietenkin alpakkalaukku :D They're everywhere!!




Condomania? o.O



Jouluna Japanissa syödään mansikkakakkua, tässä yksi esimerkki!

Miten olisi tiara-mansikkakakku?^^








Omotesandon kadun päässä Kati, Birgir ja Waka halusivat lähteä Akihabaran elektroniikka- ja animekaupunginosaan. Mua ja Nancyä elektroniikkaliikkeissä ja mangakaupoissa pyöriminen ei kiinnostanut, joten me jatkettiin kaksistaan matkaa Omotesandolta uutta reittiä takaisin Shibuyaan. Matkalla nähtiin Nancyn kaverin yliopisto, Aoyama Gakuin University, ja oltiin me aika kateellisia siitä, että toinen saa opiskella ihan Tokion keskustassa kun me taas opiskellaan jossain tuppukylässä Kioton laidalla. Muutenkin Kioto tuntuu ihan liian pieneltä kaupungilta jo! Vaikka se onkin Helsinkiä isompi, niin ei se siltä tunnu! En tiedä mikä mua suurkaupungeissa niin kiehtoo, mutta kyllä mä varmaan viihtyisin Tokiossa jopa Kiotoa paremmin!

Maailman siistein keksintö! Lämpöhanskat pyörään! Tonne tungetaan kädet pyöräillessä, sitten tossa on vieressä pieni termostaatti josta päätetään lämpötila ja ei kun polkemaan! Koko höskä toimii siis samalla tavalla kun dynamo-lamput! Vitsit kun en tiedä mistä lähtisin tollasia hakemaan! Siinä ois mammalle hyvä joululahja :D

Keskeliäistä asumista taas

Hostellille kun saavuttiin muut ei ollut vielä tullu takaisin, joten suunniteltiin Nancyn kanssa seuraavan päivän junareitit sinä aikana kun odotettin. Kun päästiin lopulta nukkumaan niin kaikki simahti heti!

Ja koska tämä kuvien lataaminen on tänään tosi hidasta, kirjotan kokonaan eri entryn Disneylandista, luultavasti myöhemmin koska täällä alkaa jouluruokailu kohta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti