Ehdottomasti paras päivä tähän mennessä!^

Aamulla oli viikon viimeinen tunti, Kitagawa-sensein Japanintunti joka tuntui tänään jotenkin aivan liian pitkältä! Varmaan sen takia, että oli tarkoitus koulun jälkeen lähtee vähän nähtävyyksiä kattelemaan kun ei muuten viikolla ole ikinä aikaa. Tunnin jälkeen tavattiin kaikkien tutorit lounaalla ja mun tutori Akiesta tuli poikien suosikki :D Heti lounaan jälkeen Michele ja Romain tuli kyselee, että voinko mä ensi perjantaina esitellä ne mun tutorille koska se oli niin söpö :D Hahhah! Akie on ihan mukava tyttö mutta meillä ei oo kauheesti yhteistä. Mutta kyllä me tullaan hyvin toimeen kuitenkin.

Tutorilounaan jälkeen käytiin Nancyn kanssa nopeasti I-housella heittämässä tavarat huoneisiin ja pääsin samalla moikkaamaan kämppistäni joka tuli tänä aamuna takaisin Kiotoon. Vaikka kämppis onkin tosi mukava niin tuntuu vähän haikeelta kun pitää taas jakaa huone jonkun toisen kanssa. Päivän suunnitelma oli, että lähdetään Nancyn kanssa Kamigamo-temppelille käymään, joka on tässä ihan vieressä, ja sieltä sitten ruokakauppaan. Ennen kuin edes päästiin lähtemään niin suunnitelmat muuttuivat ja päätettiin käydä Vivrellä vaihtaa rahaa ja sitten sieltä Kioton asemalle josta jatkettaisiin siihen samaan suureen temppeliin jossa olin jo aikaisemmin käynyt.

Minä (tosi pienenä tässä kuvassa sori -.-) ja temppelin portti

NOI PULUT ISTU TON MIEHEN PÄÄLLÄ!! MUN PAHIN PAINAJAINEN!! o.O

Temppeli meni kiinni neljältä ja oltiin paikalla vasta vähän vaille neljä, niin päästiin vaan pikavisiitille taas kerran! Sieltä matka jatkuikin kävellen kothi Kioton shopping-districtiä! Ensin harhailtiin pari tuntia ympäriinsä, yritettiin löytää halpoja vaatekauppoja mutta oli se aika mahdotonta. Sitten löydettiin sattumalta kirjakauppa joka myy englanninkielisiä kirjoja ja siellä hurahtikin melkein kaksi tuntia! Mukaan nappasin Dan Brownin uusimman kirjan jota en ole vielä lukenut, sekä Starbucks saved my life-kirjan joka kuulost tosi kiinnostavalta. Se on tositarina miehestä, joka on miljonääri, hänellä on hyvä työ, kaunis vaimo, hieno talo yms. Yhtäkkiä hän saakin potkut, vaimo jättää hänet ja kaiken lisäksi hänellä todetaan aivokasvain. Tämän takia hän ei pärjää enään ns. vaikeissa töissä ja joutuu Starbucksiin vessanpesijäksi. Kirja kertoo siitä, miten hän 20-vuotiaa tummaihoinen naispomonsa avulla oppii elämään köyhän elämää syrjittynä yhteiskunnasta. Saa nähdä oliko kirja yenien arvoinen, mutta se kuulosti ainakin kiinnostavalta! Löysin taas vaihteeksi vaatekaupan jolla oli suomenkielinen nimi: Ehkä söpö! :D

Ehkä söpö

Kännykkäkorukauppa :D

Seuraavaksi suuntasimme Namco-toweriin, joka on kuusi kerroksinen pelihalli! Se oli aivan mahtava paikka ja siellä vierähti helposti taas pari tuntia! Pelattiin air hockeyta ja hävisin Nancylle 8-3 -.- Seuraavalla kerralla voitan varmasti! :D Oli ihanaa päästä illaksi pois I-housella, täällä oltaisiin taas vaan kateltu sarjoja tai hengailtu koneella. Päätettiin yrittää lähtee kaupungille pyörimään joka perjantai-ilta^^

Alpakkakone! Alpakat on täällä tosi suosittuja!^^

Siisti rumpupeli :D

Pachinko! Japanin tunnetuin pelikone!^^

Matkalla kotiin käytiin Mos-burgerissa syömässä japanilaiset burgerit... Hyi!! Ensinnäki mun burgerissa ei ollut sämpylää vaan paistetusta riisistä tehdyt läpyskät joiden välissä oli kapinen salaatinlehti ja jänteistä lihaa -.- Pöh...

Tultiin vasta viimeisellä bussilla 22:00 takaisin kotiin ja nyt oonkin ihan poikki! Huomenna meillä on Saturday Jamboree ja kyllästyttää jo nyt! Onhan lapset ihania, joo, mutta niiden kanssa kivi-sakset-paperia leikkimistä ja pantomiimia 10:30-16:00 lauantaina ei kauheasti innosta! Kaksi tuntia olis hyvin riittänyt!

Ai niin! Japanilaiset ei tainnut oikein innostua musta ja Nancysta tänään... Oltiin aika epäkohteliaita välillä, mut ei todellakaan tahallamme!! Ensin istuttiin yhdellä puistonpenkillä syömässä valkosipulipatonkia ja ihmiset tuijotti meitä niin vihaisesti että pyöräilijätkin melkein kaatui kun tuijotti niin kauan meijän perään :D Japanissa ihmiset eivät syö muuta kun pöydän ääressä (paitsi luonaskaikaan saa syödä ulkona!). Mutta mulla ja Nancyllä oli kauhea nälkä ja oli niin kaunis ilma niin jäätiin syömään puistonpenkille, vaikka japanilaiset eivät siitä tykännyt. Ensin oli vähän paha mieli, mutta kun tuijottelua jatkui pidempäänkin niin meitä alkoi vaan naurattaa :D

Toinen pieni insidentti oli hississä yhdessä tavaratalossa. Etittin toimistotarvikkeita, mutta koska kaikki ilmoitustaulut oli japaniksi niin ei ymmärretty missä kerroksessa ne tavarat on! Vedettiin sitten hissillä jokaiseen kerrokseen ja kurkittiin hissistä ulos jos sattuisi näkymään kyniä. Viimeisessä kellarikerroksessa luulin ensin että näin kyniä joten lähdin ulos hissistä, mutta tajusin aika nopeasti että olin väärässä kerroksessa! Lähdin nopeasti pakittamaan takaisin hissiin, mutta ovet sulkeutu just mun edestä ja jäin sinne kellarikerrokseen kun Nancy lähti hissin mukana ylimpään kerrokseen! Siinä vaiheessa alkoi jo kauhea hihitys kuplia mun sisällä ja kattelin anteeksipyytävästi ympärilleni. Kerros oli täynnä mangaa lukevia ihmisiä jotka katteli mua ihmeissään. Sitten vasta tajusin että seisoin sellaisen hyllyn vieressä joka oli täynnä piirrettyä sarjakuvapornoa ja ajattelin että ihmiset varmaan luulee että nauran sille! Sittenhän mua vasta alkoikin naurattaa! Kattelin paniikissa hissin taulua joka näytti että hissi, ja Nancy sen mukana poukkoili vieläkin jossain ihan väärässä kerroksessa! Yritin todella paljon olla nauramatta kovaan ääneen mutta se oli niin vaikeeta kun tilanne oli niin koominen!! Hihitin lopulta niin hiljaa kuin pystyin, vedet silmissä ja meikit poskella kun hissi lopulta tuli pelastaa mut tilanteesta! Nancyllä oli ollut melkein pahempi tilanne! Hissiin tuli joukko vanhoja japanilaisia rouvia niin Nancy ei voinut tirskua ollenkaan ettei naiset luulisi että se nauraa niille! Kun lopulta pääsin hissiin meitä nauratti niin paljon ettei pysytty pystyssä! Siinä jäi sitten kynät ostamatta kun paettiin kadulle nauramaan :D

Viimeinen tilanne sattui kotimatkalla metrossa. Ensimmäisen kerran kun matkustin ruuhakisella metrolla niin mun vieressä oli koko matkan ajan tyhjä paikka eikä kukaan tullut mun viereen istumaan. Siitä tuli sitten yleinen vitsi täällä, ettei kukaan haluu istua mun vieressä. Nyt paluumatkalla menin kahden miehen väliin istumaan ja Nancy istui mua vastapäätä. Heti seuraavalla pysäkillä toinen miehistä jäi pois ja jäljelle jäänyt mies siirtyi musta kauemmaksi istumaan. Mulle ja Nancylle tuli tietenkin heti mieleen se vitsi, ettei kukaan halua istua mun vieressä ja sen takia meitä alkoi taas hihityttää tosi paljon. Yritettiin olla kattomatta toisiamme ja rauhoittua mut ei siitä tullut mitään! Taas jouduttiin yrittää tosi kovaa olla nauramatta eikä kyllä kauheen hyvin onnistuttu, niin paheksuvia katseita tuli taas joka suunnalta! Onneksi ollaan ulkomaalaisia niin saadaan aika paljon anteeksi jo senkin takia :D

Aijuu! Ostin rannekellon! Mulla ei ole ollut sellasta vuosiin ja nyt löyty kiva^^

Viimeseks lisäilen vähän iltakuvia Shijosta, eli Kioton shopping districtistä!